Vasta 8-vuotias Tove
kantoi jo yksin
vastuun asioistaan
”Koitin esittää tavallista lasta.”
Tove esitti olevansa keskiluokkaisen perheen tyttö. Mutta hän ei ollut. Hän oli lapsi, jonka oli huolehdittava itse itsestään. Oppimateriaalituen turvin Tove on tänään unelma-ammatissaan.
Teksti Raili Mykkänen Kuva Anna Autio
Toven äiti työskenteli yrittäjänä, mutta toiminta alkoi takkuilla pian avioeron jälkeen. Kodin ilmapiiri muuttui.
Äidin masennus mursi perheen elämänhallinnan. Jokainen kolmesta sisaruksista sai huomata, että vastuu oman elämän asioista oli yhä enemmän itsen tai sisarusten keskinäisen huolenpidon varassa.
”Olen ollut 8-vuotiaasta oman elämäni vastuunkantaja.”
Perhe siirtyi sosiaalitoimiston asiakkaaksi. Sosiaalityöntekijästä tuli Tovelle tärkeä tuki. Hän oli aikuinen, joka osasi neuvoa.
”Olen ollut 8-vuotiaasta oman elämäni vastuunkantaja”, Tove muistelee.
Tove rakasti hevosia. Tallilla hänen ei tarvinnut miettiä kotioloja, jonne oli asettunut alkoholisoitunut ja ylimielinen isäpuoli, josta Tove ei pitänyt.
”Olin urheiluhullu ja pääsin onneksi ystäväperheiden mukana laskettelemaan. He vuokrasivat minulle sukset. Tiesin aina, että tätä minä tekisin, jos minulla olisi rahaa”, Tove sanoo.
”Koin suurta häpeää perheolojeni takia.”
Ollessaan 11-vuotias, Tove etsi itselleen jalkapalloseuran, selvitti harjoittelupaikat, kysyi kimppakyytejä tai kulki harjoituksiin polkupyörällä. ”Tein kaikkea aina täysillä. Osin se johtuu siitä, että minulla on ADHD,” Tove kertoo.
Neljä vuotta myöhemmin Tove oli jo hankkinut työpaikan ja kävi siellä koulun ohella. ”Koin suurta häpeää perheolojeni takia, ja pidin itseäni tyhmänä duracell-pupuna.”
”Koetin kaikin tavoin esittää tavallista, normaalikotioloissa elävää lasta. Näyttelin siis oman olemassaoloni. On moni sen varmaan tajunnut, mutta itse tajusin roolileikkini tuhoisuuden vasta aika myöhään.”
”Tuen saaminen muutti opintojeni edistymisen.”
Kotilojen muuttuessa yhä haastavimmaksi, Tove teki päätöksen muuttaa omilleen. Hän pyrki ja pääsi urheiluopistoon. Siellä sai käyttää urheiluvälineitä, joista Tove oli aiemmin vain haaveillut.
Rahasta oli kuitenkin pulaa. ”Kävin töissä hampurilaisravintolassa ja se palkka riitti ruokaan, mutta ei oppimateriaaleihin, kuten lenkkareihin”, Tove muistaa.
Onneksi Tovelle myönnettiin Pelastakaa Lasten oppimateriaalituki, eikä pärjäämisestä tarvinnut enää huolehtia.
”Tuen saaminen muutti opintojeni edistymisen. Saatoin ostaa sekä ruokaa että hankkia hyvät juoksukengät.”
Nyt Tove on valmistunut ja työskentelee unelma-ammatissaan lasten liikunnanohjaajana ja laskettelunopettajana.
”Oli hienoa huomata, että apua kyllä saa, kun sitä kysyy.”
Auta sinäkin vähävaraista nuorta opinnoissa ja osallistu joulukeräykseen. Avullasi Pelastakaa Lapset jakaa vähävaraisille lapsille ja nuorille mm. harrastus- ja oppimateriaalitukea. Sinun apusi voi muuttaa lapsen elämän suunnan.
