Pelastakaa Lapset ry on julkaissut tuoreen selvityksen lasten ja nuorten kokemasta groomingista netissä. Grooming lasten silmin -selvitys kertoo lasten ja nuorten kokemasta moniulotteisesta ilmiöstä, jossa aikuinen pyrkii houkuttelemaan lapsen näennäisen vapaaehtoiseen kanssakäymiseen päämääränä lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta netissä tai fyysisessä kontaktissa. Suomessa tehdyn selvityksen mukaan 62 % lapsista kertoi, että heihin on ollut netin välityksellä yhteydessä henkilö, jonka he tiesivät tai epäilivät olleen aikuinen tai lasta vähintään viisi vuotta vanhempi. Netissä tapahtuva grooming on globaalisti kasvava ongelma.
Selvitys on ainutlaatuinen, sillä lasten näkemystä, ymmärrystä ja kokemusta groomingista ja sen tekijöistä ei ole vastaavalla tavalla aikaisemmin selvitetty, toteaa Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelu ja Nettivihje -toiminnon erityisasiantuntija Tanja Simola.
Kyselyyn vastasi tämän vuoden (2021) helmi-maaliskuussa yhteensä 1762 Suomessa asuvaa 11−17-vuotiasta lasta. Kyselyyn vastanneet lapset tavoitettiin koulun ja sosiaalisen median eri kanavien kautta. Selvityksen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten lapset ymmärtävät, tunnistavat ja kokevat netissä tapahtuvan groomingin.
Selvityksen mukaan 62 % lapsista kertoi, että heihin on ollut netin välityksellä yhteydessä henkilö, jonka tiesivät tai epäilivät olleen aikuinen tai lasta vähintään viisi vuotta vanhempi. Tilastollisesti eniten yhteydenottoja saivat tytöt ja lapset, jotka eivät halunneet määritellä sukupuoltaan. Tulosten mukaan lapset saivat aikuisilta seksuaalissävytteisiä viestejä viikoittain (17 %) tai vähintään kerran kuukaudessa (29 %). Tytöt saivat poikia useammin seksuaalissävytteisiä yhteydenottoja aikuisilta.
Tulokset kertovat, että valtaosa (73 %) lapsista koki tunnistavansa tekijän, joka pyrkii häntä groomaamaan netissä. Lapset kertoivat tunnistavansa grooming-tilanteen erityisesti silloin, kun siihen liittyi seksuaalissävytteisiä elementtejä, kuten kuvien pyytämistä tai seksuaalissävytteisiä viestejä. Lapsille kehuminen, yhteystietojen pyytäminen tai tekijän pyrkimys ystävyyssuhteeseen lapsen kanssa eivät olleet yhtä selvästi groomingia.
“He ovat käyttäytyneet mukavasti ja kehuneet, kuinka kanssani on mukava keskustella, koska olen ikäistäni fiksumpi ja aikuisen tasolla keskustelutaidoissa. Suurin osa on mennyt suoraan asiaan.” -nuori, Grooming lasten silmin –selvitys
Selvityksessä tulosten mukaan puolet lapsista koki luontevaksi aloittaa keskustelu vieraan henkilön kanssa netissä.
Ilmiö on huolestuttava, sillä se voi olla riskitekijä sille, että lapsi kohtaa netissä groomingia. Lapset kertoivat aloittaneensa viestittelyn aikuisen kanssa netissä sen vuoksi, että heillä oli tylsää ja he olivat uteliaita. Lapset tarvitsevat tietoa ja aikuisen tukea pystyäkseen suojautumaan netissä entistä paremmin, sanoo Simola.
Groomingin vaikutukset lapsiin
Selvityksessä tarkasteltiin groomingin vaikutuksia lapsiin. Valtaosa (72 %) lapsista koki, ettei groomingista seurannut mitään erityistä. Osalle lapsista grooming-kokemus oli aiheuttanut ahdistuneisuutta, alakuloisuutta ja masennusta. Pieni osa lapsista koki, että heitä oli syytetty tapahtuneesta.
On tärkeää pohtia, tunnistavatko lapset aina netin tilanteet itselleen haitallisiksi tai ymmärtävätkö he, mikä voi olla haitallista. Lasta ei tule koskaan syyllistää aikuisen häneen kohdistamasta seksuaalisesta teosta tai yhteydenotosta. Vaikka lapsi olisi ollut aloitteellinen tai aktiivinen viestittelyssä aikuisen kanssa, vastuu on aina aikuisella, ei koskaan lapsella, muistuttaa Simola.
Kun lapsi kertoo tapahtuneesta luottamalleen aikuiselle, aikuisen empaattinen suhtautuminen ja lapsen ymmärtävä kuuleminen voi jo sellaisenaan poistaa lapsen kokemaa syyllisyyttä ja häpeää, mitä lapsi voi jo valmiiksi kokea. Tätä lapsen taakkaa aikuisen ei tule omalla toiminnallaan lisätä, jatkaa Simola.
Lapsilta kysyttiin, kenelle he olivat kertoneet grooming-kokemuksistaan. Selvityksen mukaan kolmasosa lapsista ei ollut kertonut asiasta kenellekään. Vain 12 % lapsista kertoi asiasta viranomaiselle. Valtaosa (93 %) lapsista oli kertonut kokemuksistaan jollekin ystävälle. Selvityksen tulokset ovat linjassa aikaisempien Suomessa tehtyjen kyselyiden kanssa, kuten kouluterveyskysely tai lapsiuhritutkimus.
Kyselyn avulla selvitettiin lisäksi, miksi lapset eivät kerro kokemuksistaan kenellekään: lapsista 75 % vastasi, että heidän mielestään asia ei ollut niin vakava, että siitä olisi tarvinnut kertoa ja lähes 50 % lapsista ei uskonut, että kertominen olisi auttanut mitään. Selvityksen mukaan osassa tapauksia lapset olivat kertoneet kokemuksistaan aikuiselle vasta siinä kohtaa, kun joku aikuinen oli asiasta kysynyt.
”Nämä luvut ovat huolestuttavia. Meidän aikuisten on välitettävä lapsille tietoa ja ymmärrystä siitä, että kun lasta huolestuttaa ja epäilyttää jokin, tulee siitä aina kertoa luotettavalle aikuiselle. On aikuisen vastuulla niin kotona kuin ammatillisessa ympäristössä kysyä lapselta, mitä lapsi tekee netissä ja millaisia nettikokemuksia hänellä on”, sanoo Simola.
“En kestänyt asiaa enää yksin, oli pakko sanoa asia jollekin ja nämä henkilöt tuntuivat turvallisilta.” -nuori, Grooming lasten silmin –selvitys
Selvitys on toteutettu aikana, joka on ollut globaalisti hyvin poikkeuksellinen koronapandemian takia. Selvityksen tuloksilla on suuri merkitys seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyssä. Lasten äänen kuuleminen on keskeinen keino suojella lapsia seksuaaliväkivallalta.
Lapset tarvitsevat tietoa palveluista ja keinoista ilmoittaa kokemastaan suoraan netissä. Osa lapsista oli ilmoittanut groomingista nettipoliisille. Yksi matalan kynnyksen ilmoituskanava on Pelastakaa Lapset ry:n Nettivihje-palvelu.
”Nettivihjeeseen voi turvallisesti ilmoittaa esimerkiksi, jos lapsi on joutunut groomingin kohteeksi netissä. Teemme tiivistä yhteistyötä keskusrikospoliisin CSE-tiimin ja kansainvälisen INHOPE-vihjepalveluverkoston kanssa”, kertoo Simola.