Tukemme muutti Binishan koko elämän

Kuvan kahdeksanvuotias Binisha elää äitinsä ja isoveljensä kanssa Kalchen kylässä Nepalissa.

Työntekijämme kertoo tavattuaan Binishan perheineen:

”Pienen vuoristokylän perälle ei pääse autolla, vaan on mentävä jalkaisin. Ilma on raikas, on tilaa hengittää meluisen, ruuhkaisen ja likaisen Kathmandun jälkeen. Kylän syrjäisin talo on kasattu aaltopeltilevyistä, kuten lähes kaikki tilapäisasumukset maanjäristyksen jälkeen. Länsimaalaisen silmin se näyttää lähinnä peltovajalta, varsinkin kun katossa ja seinissä olevia reikiä on yritetty tilkitä heinätukoilla. Tämä leskiäiti Yana Maya Gautamin perheen koti.

Äiti on pihamaalla selvittämässä kahdeksanvuotiaan tyttärensä Binishan pitkiä pikimustia hiuksia, jotka ovat yön jäljiltä takussa. Tyttöä naurattaa. Samoin hänen kahta serkkutyttöä, jotka ovat naapurista tulleet hakemaan häntä yhteiselle koulumatkalle. Äkkiä tyttö huomaa. Hän ei ole vielä kunnolla pukeutunut. Binisha singahtaa ketterästi oviaukosta sisään tirskuvat serkkutytöt kintereillään. Äiti hymyilee tyttöjen riehakkuudelle ja ryhtyy levittämään pihamaalle mattoa, jonka päälle vieraat voi istuutua.

Maa hohkaa kylmyyttä kunnes aurinko pääsee kunnolla lämmittämään. On vaikea ymmärtää, kuinka perhe on selvinnyt koleasta yöstä hatarassa ja sähköttömässä asuintalossaan, mutta ovat he selviytyneet – ja onhan heidän selviydyttävä tammi-helmikuun pakkasöistäkin.

Binishan äiti kertoo, ettei hänellä ollut aikomusta laittaa Binishaa kouluun. Äidin liikkumista hidastaa kampurajalka, siksi äiti oli ajatellut, että tytöstä olisi apua niin kotona kuin maatöissä, joita äiti tekee naapurin pelloilla. Ei hän itsekään ole käynyt koulua, eikä siis osaa edelleenkään lukea tai kirjoittaa. Hänen lapsuudessaan oli tapana, että pojat saattoivat päästä kouluun, mutta tytöt jäivät tekemään kotitöitä, kantamaan polttopuita ja hoitamaan karjaa.

Binisha kiepsahtaa äitinsä käsipuoleen ja ilmoittaa, että hän haluaa ehdottomasti käydä koulua – tai sitten hän vaikka karkaa. Äiti hymyilee tyynnyttävästi tyttärelleen. Hän on selvästi jo antanut siunauksensa asialle.

Jos koulutan hänet, hän voi huolehtia minusta, kun olen vanha, kertoo äiti päätöksensä taustasta.

Äidistä huolehtiminen tuleekin luultavasti olemaan Binishan vastuulla, sillä perheessä asuvalla aikuisella pojalla on mielenterveydellisiä ongelmia. Vaikka Binishan koulutus on äidin sijoitus omaan tulevaisuuteen, se takaa myös oikean lapsuuden tytölle itselleen. Pelastakaa Lasten antaman avun turvin Binisha saa nyt keskittyä koululaisen elämään, jossa vuorottelevat työ ja huvi.

Binisha kertoo pitävänsä pallopeleistä ja leijan lennättämisestä, mutta pitää myös koulunkäynnistä niin paljon, että saa opettajalta usein lisätehtäviä. Lisähaasteen kotitehtävien tekemiseen luo se tosiasia, että niitä ei voi tehdä pimeässä.

Aina meillä ei ole varaa edes kynttilöihin, myöntää äiti koruttomasti.

Perheen ruoka valmistuu avotulella, joka tuo valoa ja talvella kaivattua lämpöäkin, mutta savuttaa ikävästi koululaisen silmiin.

Kouluaineista Binisha ei keksi erityistä suosikkia, koska pitää niistä kaikista. Edellispäivänä on läksyjä tullut nepalin kielestä, matematiikasta ja englannista, ja ne hän on tietysti tehnyt. Koulua hän käy kuutena päivänä viikossa, lauantai on vapaapäivä.

Koulumatkojen pituutta nepalilaiset mittaavat ajassa, eivät kilometreissä. Tässä suhteessa Binisha on onnekas, sillä hänen koulunsa sijaitsee vain viiden minuutin pyrähdyksen päässä.

Binisha alkaa etsiä reppuaan. Lähtiessä hän vielä ilmoittaa, että hänen luokallaan on 25 oppilasta ja hän on heistä neljänneksi paras. Ja todella, vaikk aBinishan  äiti ei voi auttaa tytärtään läksyjen teossa, niin Binisha voi opettaa äidille lukutaidon alkeita. Näin on jo tehty, tyttö julistaa voitonriemuisena, ja saa äitinsä naurahtamaan ääneen ja pudistelemaan päätään. Ehkä äiti ei usko, että oppi tarttuisi häneen, mutta hän antaa tytön yrittää.

Äidin osa ei ole ollut helppo, mutta hän ei suostu tekemään helppoja ratkaisuja. Hän on ollut leskenä kahdeksan vuotta, eikä elämä ilman aviomiestä ole Nepalissa helppoa. Pelastakaa Lasten työtekijöiden neuvosta äiti on osannut hakea leskille myönnettävää pientä valtioneläkettä, jota ilman hän eli viisi vuotta. Hän ei tiennyt tällaisen tuen olemassaolosta.”

Kiitos sinun ja muiden lasten ystävien, Binishan elämä sai onnellisen käänteen. Työntekijämme auttoi Binishan äitiä hakemaan leskeneläkettä, ja Binisha pääsi kouluun koulurahastomme tuella.

Yhdessä teemme maailmasta paremman paikan lapsille. Lämmin kiitos tuestasi!