Teksti Raili Mykkänen
Kuva Save the Children
Intiassa toimivat Pelastakaa Lasten yhteisötyöntekijät ovat todenneet, että parhaita tapoja estää lapsiavioliitto ja tukea perheen tyttären mahdollisuutta aloittaa koulu, on keskustella asiasta riittävästi perheen kanssa.
Pelastakaa Lasten työntekijät tapaavat kouluikäisten tyttöjen vanhempia ja isovanhempia. He ovat osaavia käymään kunnioittavaa, mutta lapsenoikeuksiin nojaavaa dialogia niin paikallisista perinteistä kuin tyttären vaihtoehtoisen tulevaisuuden merkityksestä koko yhteisölle.
Näin tapahtui myös Munnin kohdalla. Pelastakaa Lasten alueelliset työntekijät toimivat Munnin tukena tämän kertoessa kotona halustaan päästä kouluun. Pelastakaa Lasten työntekijän ja vanhempien sekä isovanhempien kanssa käytiin useita keskusteluja.
Vaikuttavaa oli se, että Munnin äiti halusi mahdollistaa tyttärelleen toisenlaisen lapsuuden kuin hänen omansa. Hän rohkeni vastustaa miehensä ja appiukkonsa näkemystä tuolloin vasta 13-vuotiaan tyttärensä naittamisesta.
Pelastakaa Lapset tukevat myös vanhempia. Intiassa on tarjottu kouluttamattomille vanhemmille opetusta vanhemmuuden kiintymyksen merkityksestä. Kyseessä on alkujaan Norjan Pelastakaa Lasten kehittämä, ja tällä hetkellä Pelastakaa Lasten eri puolilla maailmaa käyttämä menetelmä myötätuntokasvatuksen lähtökohdista.
Perinteisissä autoritaarisissa ja lasten toissijaisuutta korostavissa kulttuureissa on lapsenoikeuksien eteenpäin saattamiseksi saatu aikaiseksi hyviä tuloksia ottamalla vanhemmat osaksi muutosprosessia. Emotionaalisen vanhemmuuden opastus on herättänyt ihastusta etenkin äideissä, ympäri maailman.
Rakkautta on. Kyse on enemmän kulttuuriin juurtuneista tavoista ja rooleista, jotka määrittävät missä tunteiden näyttäminen on sopivaa tai miten mielekkäänä kiinnostus lasta kohtaan koetaan. Sopivuuden rinnalle on nostettu rakkaudellisten tunteiden tarpeellisuus, niin vanhemmille itselleen kuin lapselle.
Toimintamallin myötä vanhempien kiinnostus lastensa tunteita ja ajatuksia kohtaan on mahdollistanut avoimemman vuorovaikutuksen perheen sisällä. Näin myös keskustelut koulunkäymisen merkityksestä ovat pujahtaneet osaksi perheen sisäistä keskustelua.
Munni käy edelleen koulua mutta oivalsi, että voisi jakaa oppimaansa ja auttaa kylän lukutaidottomia naisia oppimaan lukemaan, jotta he tietäisivät mihin papereihin nimensä laittavat, heille kerrotun tiedon ja peukalonpainalluksen sijasta.
(Emme käytä tässä lapsen oikeaa nimeä)