Erityisnuorisokoti Pärskeessä on laitettu yhdessäolon meininki uusiksi. Nuorten ja aikuisten kesken on luotu rakenteet yhteisvastuulle ja voimaannuttavalle vuorovaikutukselle. Me-meiningillä syntyi kaikille turvallinen, avoin ilmapiiri.
Teksti Raili Mykkänen Kuvat Jussi Helttunen
Pärskeessä on pizzapäivä. Keittiössä käy vilske. Viikon ruokalista on sovittu yhteisökokouksessa, jolloin nuoret päättävät arkeensa liittyvistä asioista, kuten siitä, mitä minäkin arkipäivänä syödään, minne retket suuntautuvat ja mitä hankintoja tulisi tehdä. Yhdessä tekeminen on yhteisöllisen hoidon kulmakivi.
Punatukkainen tyttö vaikuttaa innostuneelta hoitamaan järjestelyjä keittiössä.
”Minulla on menossa itsenäistymisprosessi. Tässä kohtaan mietin jo sellaisia asioita, että mitä tavoitteita minulla on elämälleni”, hän kertoo.
Neljäntoista vanha poika toteaa, että ikäänsä nähden hänellä on omiin asioihinsa Pärskeessä tarpeeksi paljon vaikutusvaltaa.
”Täällä aikuiset kuuntelevat, siis todella kuuntelevat, mitä haluat elämältäsi. Se ei ole vaan sitä, että puolestasi päätetään asioita”, puuttuu nyt puheeseen tumma, pienikokoinen poika, jolla ehti olla neljä eri sijoituspaikkaa ennen Pärskeeseen saapumistaan. Sijoituksista ensimmäinen tapahtui pojan ollessa seitsemän.
”Niin, toi on todella tärkeetä, toi, että kuunnellaan mitä nuorella on mielessä”, toinen poika komppaa.
Työmenetelmä, joka perustuu sosiaaliseen oppimiseen
Yhteisöllisyys on työmenetelmä, jonka lähtökohtana on vastuullinen käyttäytyminen itseä ja yhteisöä kohtaan. Nämä ovat opittavissa olevia asioita, joskaan eivät välttämättä nuorille entuudestaan tuttuja. Yhteisöllisyyteen kuuluvat yhdessä sovittujen käytäntöjen noudattaminen, omista vastuualueista huolehtiminen, palautekulttuuri, avoimuus ja rehellisyys sekä turvallisuus ja luottamus.
”Yhteisöllisyys tarkoittaa, että kaikki me, ihan pienetkin (13-vuotiaat), me kaikki yhdessä sovitaan mitä täällä tapahtuu”, punatukkainen tyttö puuttuu puheeseen. ”On tärkeetä oppia, miten turvallisuus rakentuu, jo oman elämän kannalta, mutta myös kaikkien meidän turvallisuuden takia. Kun me lapset saadaan päätäntävaltaa, me saadaan siitä lisää päättäväisyyttä”, tyttö sanoo ja puhuu niin kuin vain itse kokemuksen kautta opitusta puhutaan. Hänet sijoitettiin aikanaan suoraa kotoa.
Vielä se, että ryhdytään kokoustamaan yhdessä aikuisten ja nuorten kesken, ei ole yhteisöhoitoa. Tämäkin on Pärskeessä todettu, vaikka lasten osallisuus on aina kuulunut vahvasti Pelastaa Lasten arvoihin.
”Laitoshoidon perinne on paljolti ”aikuiset valvovat” -kulttuuria. Nuoret aistivat tämän. Menetelmä toimii vasta, kun aikuiset ymmärtävät yhteisöhoidon lähtökohdat”, sanoo ohjaaja Jari-Pekka Peltoniemi. Hänellä on itsellään neuropsykiatrisen valmentajan koulutus. Hän toimii myös Suomen terapeuttisten yhteisöjen ystävien, STERY ry:n hallituksessa.
”Ammatillisen koulutuksen kautta henkilökunta oppii tunnistamaan oman toimintansa merkityksen vuorovaikutuksessa ja arvioimaan yhteisönsä hoidollisia, kasvatuksellisia ja kuntouttavia vaikutuksia asiakkaan näkökulmasta”, sanoo Pärskeen johtaja Sami Köykkä.
Kasvun kaksi tukea
Omahoitajat toimivat työpareina, jotta nuorella olisi lähellään sekä yhteisö että tuttu aikuinen elämän vaihtuvissa tilanteissa. Sami Köykän mukaan tämä on vahvistanut nuorten kuntoutumista. Nuorilla on yksilöllisen kasvun tuki ohjaajissa ja sosiaalisen kasvun tuki yhteisössä.
Nuorten ja ohjaajien yhteisissä kokouksissa jaetaan arjen tapahtumien nostattamat tunteet ja puidaan tapahtumien mahdollisia vaikutuksia yhteisön arkeen. Elämä toimii nuorille harjoitustehtävänä, aikuiset tunteiden tunnistamisen apuna. Tunteista puhutaan paljon. Miltä se tuntuu, sitä kysytään usein.
Mitä enemmän nuorten yhteiselo on nuorten omissa käsissä, sen parempi. Aikuisten tuki on kuitenkin välttämättömyys, sillä aikuiset tuovat yhteisöön voimaannuttavia näkökulmia, opastavat näkemään voimavaroja sellaisissa ominaisuuksissa, joita nuori on entuudestaan pitänyt itsessään kielteisinä.
”Sellaisia asioita, joita nuorella itsellään ei ole valta muuttaa, sellaiset aikuisen on hyvä nähdä myönteisessä valossa, kuten vilkkaus aktiivisuutena eikä häiriköintinä. Silloin nuorella on jokin positiivinen kulma omaan energiaansa”, JP Peltoniemi havainnoi.
Myös Pärskeen käytännöt on luotu yhdessä ja niitä on tarvittaessa mahdollista muuttaa. Vain kolme sääntöä tulee ylhäältä annettuna: ei päihteitä, ei väkivaltaa, eikä nuorisokodin sisäisiä parisuhteita.
Luottamus sitouttaa
Yhteisöllisen hoitomallin ydinajatus on aina vapaaehtoisuus. Nuoret puolestaan ovat sijoitettuina erityisnuorisokotiin elämäntilanteidensa pakottamina. Yhteisö voi rakentua samankaltaisen erityisyyden ympärille, jolloin jokainen ymmärtää tuon erityisyyden rasitteet ja haasteet arjessa. Nuorten sitoutuminen yhteisöön nojaa pääasiassa siihen, miten luotettavaksi uusi paikka osoittautuu.
Nuoret ovat tosissaan puhuessaan siitä, mitä aikuisen kuunteleva keskustelu heille merkitsee. Kun tulee kuulluksi, jotain tapahtuu, joko nuoren tunne-elämässä tai käytännön tasolla, tai molemmissa.
Pärskeessä ei yhteisissä palavereissa lueta papereista, mitä itse kustakin on raportoitu. Palavereissa istutaan joukolla pöydän ääreen, ja jutellaan, mutta kukin vuorollaan. Jutellaan tapahtuneista ja oikeista elämän asioista. Mietitään porukalla, mitkä asiat on käsiteltävä ja miten, jotta huomennakin kaikilla olisi hyvä olla. Opitaan.