Apu muutti
Riikan elämän suunnan

Nimeni on Riikka. Kasvoin yksinhuoltajaäidin tyttönä. Äitini piti minusta huolta parhaansa mukaan. Ja minäkin kannoin huolta äidistäni.

Riikan päiväkotikuva

Pienenä en tiennyt, että perheeni oli vähävarainen. Se tieto paljastui minulle vähitellen. Kaverini menivät yhdessä ostoksille ja saivat hienot puhelimet. He pääsivät laskettelurippikouluun ja hankkivat mopokortin.

Minä en voinut. Meillä ei ollut rahaa.

Äitini kertoi minulle vaikeuksistaan. Niitä oli kasaantunut. Äitini oli saanut maksuhäiriömerkinnän ja joutunut ulosottoon jo ennen kuin synnyin. Hän yritti tehdä työtä ja hankkia tuloja. Mutta sitten sattui liikenneonnettomuus ja sen seurauksena sairasloma. Masennus vei voimat. Ajan kanssa velkaa kertyi lisää.

Tunsin myötätuntoa äitiäni kohtaan ja toivoin, että asiat olisivat olleet paremmin. Mietin silloin, että olisi ollut hyvä, jos hänellä olisi ollut tukena toinen aikuinen ja tukiverkostoja. Mutta äidillä ei ollut.

”Emme olisi selviytyneet ilman ulkopuolista apua.”

Myös minulla oli vaikeaa. Tunsin itseni aina ulkopuoliseksi. Aloin nähdä ympärilläni uhkia ja mahdottomuuksia. Koulussa tunsin itseni tosi huonoksi, osaamattomaksi ja epäonnistuneeksi.

Emme olisi selviytyneet ilman ulkopuolista apua. Onneksi Pelastakaa Lapset auttoi perhettämme monin tavoin. Sain avustuksena vaatteita, urheiluvälineitä ja mahdollisuuden harrastaa. Toisinaan kotiovellemme tuotiin kassissa ruokaa. Pelastakaa Lapset muisti meitä myös jouluisin ruoka-avulla ja pienillä lasten lahjoilla. Silloin tiesin, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat auttaa.

”En olisi voinut käydä lukiota ilman oppimateriaalitukea.”

Kaikkein suurimmalla kiitollisuudella ajattelen saamaani tukea lukion oppikirjoihin. En olisi mitenkään voinut käydä lukiota ilman Pelastakaa Lasten oppimateriaalitukea. Äidilläni ei olisi ollut mahdollisuutta maksaa kirjoja itse. Tämä tuki oli ainoa mahdollisuuteni. Sen ansiosta sain opiskella ja lopulta painaa päähäni valkolakin. Siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Seuraavaksi aion opiskella sosionomiksi ammattikorkeakoulussa, koska suuri unelmani on auttaa ihmisiä, jotka ovat joutuneet näkemään elämän varjopuolen.

”Pienikin apu voi olla ratkaisevan tärkeä.”

Suomessa elää yli 110 000 lasta köyhissä perheissä. Se, minkälaiseen perheeseen tai lähtökohtiin on syntynyt, ei saisi määrittää koko loppuelämää.

Pyydän Sinua: tule mukaan auttamaan. Lahjoituksella kerrot, että uskot lapseen ja hänen tulevaisuuteensa, vaikka hän itse ei enää jaksaisi uskoa. Pienikin apu voi olla ratkaisevan tärkeä.

Sinun lahjoituksesi voi muuttaa lapsen elämän suunnan. Anna lapselle lahjaksi tulevaisuus.

Suomen lasten ja nuorten puolesta lämpimästi avustasi kiittäen

Riikka Karjalainen
Pori