Elämme keskellä epävarmuutta ja lähes jokaisen arki on mullistunut. Tämä voi herättää monenlaisia tunteita lapsissa ja aikuisissa. Meidän tärkeä, yhteinen tehtävämme on vaalia toivoa ja turvaa toistemme arjessa sekä mielessä. Erityinen vastuumme aikuisina on kiinnittää huomiota niiden lasten tukemiseen, joiden omat lähiverkostot ovat hauraita tai joille poikkeusolot aiheuttavat muita enemmän huolta, pelkoa ja epävarmuutta.
Olemme kuluneen vuoden aikana kuunnelleet lasten kehittäjäryhmässä 7-12-vuotiaiden lasten ajatuksia ja kokemuksia siitä, mikä luo toivoa ja turvaa elämässä. Ryhmä on toteutettu yhdessä Pelastakaa Lapset ry:n ja Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n Perhekulma Puhurin kesken. Kehittäjäryhmän lasten oivaltavat ja konkreettiset ajatukset sekä ehdotukset toimivat tässäkin tilanteessa vinkkeinä meille aikuisille. Miten helpottaa lapsen oloa, luoda toivoa ja turvaa?
- Lapsen oloa voi helpottaa kysymällä, haluaako lapsi kertoa murheensa. Ja ehdottaa leikitäänkö jotain. Älä kuitenkaan pakota kertomaan tai esimerkiksi halaamaan, mutta anna mahdollisuus.
- Hauska ja stressitön yhdessäolo, esimerkiksi pelaaminen, leikkiminen ja hassuttelu on tärkeää! Välillä on hyvä olla puhumatta ikävistä asioista.
- Tekeminen on tapa kertoa ja purkaa tunteita.
Lapsi voi kertoa asioista puhumisen lisäksi esimerkiksi maalamalla, musiikia kuuntelemalla ja leikkimällä. Nämä myös helpottavat usein oloa. Ulkona voi purkaa tunteita, vaikka potkimalla lumikasaa. - Varmista, että lapsi ei tunne olevansa yksin.
Ystävyys ja tieto toisen olemassaolosta tuo turvaa ja toivoa, yksinäisyys toivottomuutta ja pelkoa. - Anna rehellistä tietoa lapsen tarpeiden mukaan.
Kysy mistä lapsi haluaa tietää ja mitä hän jo tietää. Lapset tietävät usein maailman asioista sekä perheen tilanteesta jotain silloinkin, kun aikuiset luulevat, ettei näin ole. Väärän tiedon oikaisu voi helpottaa myös oloa. - ”Jokaisella lapsella on joku vahvuus.” Sanoittakaa hyvää toisissanne ja luokaa onnistumisen mahdollisuuksia.
”Jokaisen lapsen oikeus on kokea olevansa hyvä ja kaunis.” - Varmista, että lapsi tietää omat oikeutensa ja mitä voi tehdä, jos ne eivät toteudu!
On lapsia, jotka eivät voi kertoa edes vanhemmilleen. - Rakkautta ja ystävyyttä paljon enemmän!
Ystävällinen ja välittävä käytös eri ympäristöissä on tärkeää, myös esimerkiksi Internetin keskustelupalstoilla. ”Nettikiusaaminen on esimerkiksi ihan yhtä paha kuin oikeassa elämässä tapahtuva.”
Kannustammekin jokaista aikuista pohtimaan, mitkä ovat ne välittämisen teot, joilla juuri sinä voit vaalia turvaa ja toivoa ympärillesi. Voitko soittaa tai laittaa viestin valmennettavalle, omalle asiakaslapselle tai luokan oppilaalle, jossa kysyt kuulumisia ja kerrot, että lapsi on mielessäsi? Voitko antaa tietoa oman työsi kautta siitä, mistä lapsi voi hakea tukea, jos pelottaa tai ahdistaa ja olla itse auttamassa? Voitko osoittaa kannustavan katseen tai viestin väsyneelle vanhemmalle? Annatko luvan itsellesi tiputtaa oman vaatimustason alemmas, kun hermot neljän seinän sisällä kiristyvät? Tai pysähtyä iltasatuhetkeen, kuuntelemaan, mitä lapsella juuri nyt on mielessä.
Auttava käsi, välittävä syli ja kannustava viesti luovat toivoa ja turvaa silloin, kun se aidosti ja arvostaen tavoittaa toisen. Monta asiaa voi hyvällä omallatunnolla jättää myös tekemättä, kunhan rakkaus, ystävyys ja toivo jäävät jäljelle.
Lue täältä myös 5 vinkkiämme lapsiperheille kotiarkeen!
Reetta Kalliomeri
hankesuunnittelija
Arjesta voimaa -hanke
Pelastakaa Lapset
Kehittäjäryhmä on toteutettu yhdessä Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n Perhekulma Puhurin lapsityöntekijän Anne Tiaisen kanssa. Blogin yhteydessä olevat kuvat ovat kehittäjäryhmän lasten teoksia.
Lue myös Lapsilta opittua -sivuilta minkä asioiden lapset kertovat tuovan toivoa ja turvaa elämään »