Lapsiperheköyhyyttä tulee vähentää nykyistä tavoitteellisemmin. Myös sen seurausten lieventämiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota.
Perheiden köyhyys on yksi suurimpia lasten eriarvoisuuden aiheuttajia. Jokaisella lapsella on oikeus riittävään elintasoon ja hyvään lapsuuteen. Päättäjillä on velvollisuus edesauttaa tämän oikeuden toteutumista.
Perheiden eriarvoistumisen kannalta haitalliset poliittiset päätökset voitaisiin välttää toteuttamalla säännönmukaisesti päätösten lapsi- ja perhevaikutusten arviointi, kuten hallitusohjelmassakin todetaan. Arvioinneissa on kiinnitettävä huomiota myös tulonjakovaikutuksiin ja lasten mahdollisuuksiin osallistua yhteiskunnan toimintaan.
Suomen on otettava vakavasti YK:n lapsen oikeuksien komitean suositus parantaa vähäosaisten perheiden tukea. Myös EU:n suositus Investoidaan lapsiin on pantava toimeen.
Mitä on lapsiperheköyhyys Suomessa?
Suomessa on tulonjakotilaston mukaan 101 000 köyhää lasta, mikä tarkoittaa lähes joka kymmenettä lasta. Jos huomioon otetaan ns. laskennalliset asuntotulot, köyhien lasten lukumäärä on jopa 132 000 (yli 12 % lapsista).
Yksikin köyhyydessä elävä lapsi on liikaa. Köyhyys on keskeinen lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen riskitekijä. Se aiheuttaa osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia sekä häpeää. Lapsena koettu köyhyys on myös yhteydessä myöhemmässä elämässä alhaiseen koulutustasoon, mielenterveysongelmiin ja koko väestöön verrattuna heikkoon hyvinvointiin.
Lapsiperheköyhyys ja sen taustalla vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet ajassa: nykyään se liittyy selvästi aiempaa useammin työssäkäyvien vanhempien pienituloisuuteen. Taustalla olevia syitä voivat tällöin olla vanhempien sirpaleinen työmarkkina-asema, pätkätyösuhteet, osa-aikatyö tai matalapalkkaisuus.
Muita merkittäviä syitä lapsiperheköyhyyteen ovat muun muassa yksinhuoltajuus ja vanhemman työkyvyttömyys. Myös korkeat asumiskustannukset pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa muodostavat vakavan toimeentulo-ongelman lapsiperheille.
Lapsiperheiden eriarvoistumista on vauhditettu leikkauksin
Lapsiperheiden toimeentuloetuuksien reaaliarvon lasku on koskenut erityisen ankarasti köyhiä lapsiperheitä. Lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on tällä hetkellä noin 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1994. Lisäksi merkittävä osa talouden sopeutustoimista on osunut erityisesti nuorten perheiden kotitalouksiin esimerkiksi koulutukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistuneina leikkauksina.
Yhteiskunnassa tapahtunut polarisoituminen ja tuloerojen kasvu heijastuvat myös lastensuojelutyöhön. Lastensuojelun asiakasperheet ovat usein riippuvaisia sosiaaliturvasta. Perusturvan liian alhainen taso ja etuuksiin kohdistuvat leikkaukset koskettavat heitä kipeästi. Lastensuojelun jälkihuolto ei ole riittävällä tasolla, eivätkä nuoret saa tarvitsemaansa tukea.
Sukupolvelta toiselle periytyvät hyvinvoinnin vajeet ja huono-osaisuus ovat laaja ja monitahoinen yhteiskunnallinen ongelma, johon ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.
Miten lapsiperheköyhyyttä vastaan voidaan taistella?
Järjestöt toimivat lähellä perheitä ja niillä on vahva kosketuspinta lapsiperheiden arkeen. Ne tukevat kustannustehokkaasti perheiden hyvinvointia järjestämällä esimerkiksi avoimia kohtaamispaikkoja, erilaista vertaistoimintaa ja matalan kynnyksen palveluja. Perheitä tuetaan ja ohjataan konkreettisesti erilaisissa arjen haasteissa. Lisätietoja järjestöjen toimista lapsiköyhyyden vähentämiseksi saa allekirjoittajilta.
Lapsiperheköyhyyden vähentäminen ja sen seurausten lieventäminen vaativat johdonmukaista politiikkaa ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Lisäksi lapsiperheköyhyyttä ja köyhyydessä elävien lasten tilannetta koskevaa tutkimusta on lisättävä.
Allekirjoittaneet järjestöt pitävät tärkeinä erityisesti seuraavia toimenpiteitä:
- Perhe-etuuksien, kuten vanhempainpäivärahojen ja lapsilisien, riittävä taso on turvattava.
- Lasten ja nuorten kasvuympäristöihin tulee investoida! Varhaiskasvatuksen, koulutuksen, neuvolapalvelujen sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan laatu ja saavutettavuus on turvattava.
- Koulutuksen tasa-arvoa on edistettävä turvaamalla opetuksen riittävät resurssit, erityisesti riittävä tuki myös toisella asteella.
- Lapsiperheiden asumiskustannuksia on pyrittävä alentamaan kehittämällä asumistukea sekä lisäämällä asuntotuotantoa kasvukeskuksissa, erityisesti kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.
- Vähävaraisten perheiden lasten mahdollisuus osallistua harrastustoimintaan on taattava.
- Kansalaisjärjestöjen auttamistyö on turvattava sote- ja maakuntauudistuksessa. Järjestöt tarvitsevat avustuksia ja tiloja toiminnan toteuttamiseen. Kuntien ja maakuntien yhteistyö järjestöjen kanssa on kirjattava sote-järjestämislakiin.
- Lapsia ja lapsiperheitä koskevista päätöksistä on toteutettava aina lapsivaikutusten arviointi.
Lisätietoja:
Johtava asiantuntija Esa Iivonen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, p. 075 324 5521
Ohjelmajohtaja Olli Alanen, Lastensuojelun Keskusliitto, p. 050 502 5007
Allekirjoittajat:
Toiminnanjohtaja Hanna Heinonen, Lastensuojelun Keskusliitto ry
Toiminnanjohtaja Pia Sundell, Barnavårdsföreningen i Finland
Pääsihteeri Riitta Särkelä, Ensi- ja turvakotien liitto ry
Toiminnanjohtaja Pauliina Lehtinen, Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry
Pääsihteeri Milla Kalliomaa, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Pääsihteeri Marianne Heikkilä, Marttaliitto ry
Pääsihteeri Arja Sutela, Nuorten Ystävät ry
Toiminnanjohtaja Sari Nikula-Heino, Parasta Lapsille ry
Pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta, Pelastakaa lapset ry
Toimitusjohtaja Marja Pajulahti, SOS-Lapsikylä ry
Toiminnanjohtaja Ulla Siimes, Suomen Vanhempainliitto ry
Toimitusjohtaja Eija Koivuranta, Väestöliitto ry
Puheenjohtaja Tiina Saarela, EAPN-Fin – Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto