Kirjailija, käsikirjoittaja Markku Rönkkö haluaa käyttää osaamistaan hyvään. Oman pojan opinnot herättivät pohtimaan heitä, joilla ei ole varaa opiskella.
Teini-ikäinen poika kiertää kaupunkia ja kerää tölkkejä muovipussiin. Pullonpalautusrahat kourassaan hän marssii kauppaan ja ostaa pakollisen oppikirjan. Juuri ilmestynyt Pullopoika-lyhytelokuva on osa Pelastakaa Lasten työtä kotimaan lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi. Suomen elokuva-alan huippuammattilaiset tuottivat filmin hyväntekeväisyystyönä. Pullopoika-tarinan isä, kirjailija, käsikirjoittaja Markku Rönkkö, sai idean elokuvaan lukiessaan lehteä.
– Viime syksynä koulujen syysloman aikaan luin artikkelin, joka pysäytti. Juttu kertoi naisesta, jonka lukio-opinnot olisivat keskeytyneet, ellei Pelastakaa Lapset ry olisi tukenut köyhää perhettä rahallisesti, Rönkkö kertoo häneen vaikutuksen tehneestä tarinasta.
– Onpa hieno teko, ajattelin. Ja rupesin miettimään, voisinko auttaa itsekin.
Pullopojan tarina syntyi vauhdilla. Rönkkö kirjoitti käsikirjoituksen valmiiksi vartissa.
– Illalla lukemani juttu jalostui yön aikana alitajunnassani kirkkaaksi ideaksi pojasta, jonka on pakko kerätä pulloja, jotta saa hankituksi tarvitsemansa oppikirjan. Loppu oli dramaturgisen rakenteen miettimistä ja sanojen tulostamista.
”Hyvä kutsuu hyvää.”
Kun idea oli muotoutunut käsikirjoitukseksi, Rönkkö lähti miettimään elokuvaan sopivaa tuottajaa. Hän otti yhteyttä tuottaja Ykä Niemiseen, joka ehdotti ohjaajaksi Klaus Häröä.
– Emme olleet aiemmin tehneet töitä Klausin kanssa, mutta tunsimme toisemme ja olimme jo pitkään halunneet työskennellä yhdessä. Tiimiin liittyi meille kummallekin tuttu kuvaaja Daniel Lindholm.
Työryhmän kokoaminen sujui kitkatta. Tekijät oli helppo houkutella idean ja hyvän asian taakse. Toistensa ammattitaitoa arvostavat ihmiset tekevät Rönkön mukaan mielellään töitä keskenään.
– Hyväntekeväisyystöissä aikataulut voivat tietenkin olla esteenä. Tässä kävi niin onnekkaasti, ettei kukaan mukaan pyydetty kieltäytynyt. Hyvä kutsui hyvää.
”Elokuva-alan ammattilaiset lähtivät mielellään mukaan hyväntekeväisyystyöhön.”
Filmin tekeminen on tiivis prosessi, jossa toimivan yhteistyön merkitys korostuu.
– Kuvasimme Pullopoikaa pitkän päivän aamuviidestä iltakymmeneen monessa eri paikassa ympäri kaupunkia. Tällaisessa työssä on tärkeää, että ryhmän dynamiikka toimii ja tekemisen rytmi on sama.
Loppuvaiheessa mukaan kysyttiin vielä säveltäjä Juri Seppää tekemään filmiin sopiva musiikki.
– Joo, totta kai lähden mukaan, oli Jurin vastaus. Kaikki mukaan kysytyt ammattilaiset innostuivat asiasta.
Tekijätiimi on tyytyväinen lopputulokseen. Rönkkö pohtii, että tämän tyyppisissä aiheissa on riskinä, että lopputulos on liian dramaattinen tai melodramaattinen. Katsojalta lypsetään tunteita niin, että se kääntyy itseään vastaan. Pullopojassa vältettiin tämä ansa.
– Vaikka käsitellään tärkeää aihetta, on oleellista säilyttää arvokkuus eikä kosiskella yleisöä.
Lapsiperheköyhyys on yhteinen asia
Köyhyys vaikeuttaa monessa perheessä lasten opintojen edistymistä. Toisen asteen opintojen vaatimiin kirjoihin ja välineisiin ei välttämättä ole varaa. Markku Rönkkö havahtui asiaan oman poikansa mennessä lukioon.
– Kun poikamme aloitti lukion, mietin, miten murheellista olisi, jos hänellä ei olisi mahdollisuutta tähän. Siksi toivon, että Pullopoika saa meidät hyväosaiset raottamaan lompakkoa niin, että mahdollisimman moni vähävaraisen perheen nuori saisi harrastaa, löytäisi paikkansa koulussa ja jaksaisi suorittaa jonkin tutkinnon. Kun annamme nuorille mahdollisuuksia ja toivoa, torjumme näköalattomuutta ja syrjäytymistä.
”Meillä aikuisilla on vastuu kaikista lapsista.”
Pullopoika-elokuvan käsikirjoittaneen Rönkön toiveena on, että lapsiperheköyhyys otetaan vakavasti ja aihe puhuttaisi.
– Olisi hienoa, jos Pullopojan seurauksena heräisi yhteiskunnallista keskustelua lapsen asemasta Suomessa ja vanhempien mahdollisuuksista pitää huolta lapsistaan.
Rönkkö peräänkuuluttaa yhteiskunnan vastuuta. Yhteisiä varoja pitäisi priorisoida ja tehdä lasten asemasta nykypäivän tyyliin ”kärkihanke”.
– Vanhemmilla on omista lapsistaan luovuttamaton vastuu, mutta minusta meillä aikuisilla on vastuu kaikista lapsista. Köyhyys ei saisi tässäkään maassa olla lasten mahdollisuuksien esteenä.