Eurooppa-neuvostossa parhaillaan käsiteltävät ehdotukset voimankäytöstä ja vahvemmasta rajavalvonnasta eivät auta avun tarpeessa olevia eivätkä estä ihmisten tuloa Eurooppaan. Pelastakaa Lapset varoittaa, että EU:n viimeaikaisilla ehdotuksilla voi olla haitallisia vaikutuksia Euroopasta turvaa etsiviin ihmisiin, etenkin lapsiin.
EU-maiden johtajat keskustelevat parhaillaan Brysselissä pakolais- ja siirtolaiskriisistä. Pelastakaa Lapset on huolissaan viime aikojen keskusteluista, joissa on ehdotettu vahvempaa rajavalvontaa, voimankäyttöä sormenjälkien ottamiseksi siirtolaisilta sekä siirtolaisten pidättämistä jopa puoleksitoista vuodeksi turvallisuustutkimuksia varten.
– Tämänkaltainen retoriikka on hyödytöntä, hajottavaa ja haitallista ihmisille, jotka hakevat Euroopasta kansainvälistä suojelua, sanoo kansainvälisen Pelastakaa Lapset -järjestön pakolaistoimien johtaja Goran Bilic.
– Se uhkaa vaikeuttaa yhteisiä toimia hädässä olevien auttamiseksi, eikä juuri auta hillitsemään ihmisten tuloa Eurooppaan. Ylivoimainen enemmistö saapuneista pakenee konfliktia, väkivaltaa ja turvattomuutta tai äärimmäistä sortohallintoa, Bilic muistuttaa.
Pelastakaa Lapset auttaa pakolaisia ja siirtolaisia heidän reittiensä varrella Euroopassa, jossa ei vieläkään pystytä kunnolla huolehtimaan ihmisten perustarpeista, kuten asumisesta, ruoasta ja terveydenhuollosta. Talven myötä etenkin lasten tilanteen odotetaan pahenevan. Lapset joutuvat herkemmin myös hyväksikäytön, riiston, väkivallan ja ihmiskaupan uhreiksi matkustaessaan Euroopan läpi – etenkin jos he matkustavat yksin.
– Euroopan on tehtävä yhteistyötä, jotta kriisi saataisiin taltutettua tehokkaasti. Vaadimme EU-maita keskittymään etenkin lasten välittömiin humanitaarisiin tarpeisiin sekä etsimään kestäviä ratkaisuja ja varmistamaan, että lapsia suojellaan ja tuetaan, Pelastakaa Lasten pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta sanoo.
Pelastakaa Lapset vaatii Euroopan maita vahvistamaan lasten suojelua osana siirtolais- ja pakolaispolitiikkaa. Pelastakaa Lapset suosittelee, että
1. Lasten ja heidän perheidensä välitön suojelu ja humanitaariset tarpeet asetetaan etusijalle. Tämä tarkoittaa hakemusten arviointia pakolais- ja ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti sekä kunnollisen asumisen, ruoan ja terveydenhuollon tarjoamista lapsille ja heidän perheilleen.
2. Lasten kriminalisointia ja pidättämistä heidän vanhempiensa siirtolaisaseman perusteella on vältettävä. On varmistettava, että lapsen etu on ensisijainen aina, kun harkitaan palauttamista tai karkotusta. Lapsen etu on pantava etusijalle myös silloin, kun harkitaan perheenjäsenten jäljittämistä, perheiden jälleenyhdistämistä ja lasten palauttamista lähtömaahan. Kun lapsia palautetaan takaisin heidän kotimaihinsa, on noudatettava asianmukaisia ja kansainvälisten standardien mukaisia toimintaohjeita.
3. Kreikkaan ja Italiaan saapuneiden pakolaisten uudelleensijoittamista muihin EU-maihin nopeutetaan, ja kehitetään lastensuojelun periaatteiden mukaisia lastensuojelumekanismeja.
4. Tarjotaan enemmän turvallisia ja laillisia reittejä Eurooppaan. Uudelleensijoitussuunnitelmia vahvistetaan ja laajennetaan, ja tuetaan humanitaarisen maahantulon ohjelmia, kuten humanitaarisia viisumeja, joustoja perheenyhdistämiseen, yksityisiä sponsoriohjelmia sekä opiskelijastipendejä. Näissä toimenpiteissä tulee erityisesti huomioida niin yksin kuin perheidensä kanssa saapuvat lapset, ja lasten edun pitää olla aina etusijalla.
5. Laaditaan laaja-alainen lähestymistapa ja strategia kaikkien pakolais- ja siirtolaislasten suojelemiseksi. Kaikkien turvapaikkaa etsivien poikien ja tyttöjen on saatava oikeus etujensa arviointiin sekä yksilölliseen suojelutarpeen tutkimiseen. On varmistettava, että lapsilla on saatavillaan minimistandardit täyttävät palvelut ja että standardeja myös valvotaan. Kehitetään lapsiystävällisiä toimintatapoja, joihin henkilökunta saa koulutusta.
6. Puututaan siirtolaisuuden ja pakolaisuuden taustasyihin yhteistyössä lähtömaiden kanssa. Pelastakaa Lapset vaatii maailman johtajia löytämään ratkaisun Syyrian väkivaltaan ja konfliktiin. EU-maiden johtajien pitäisi lisätä yhteistyötä ja alueellisia toimia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Lähi-idässä, jotta voitaisiin puuttua niihin syihin, jotka pakottavat ihmiset lähtemään. Humanitaarisen työn ja kehitysyhteistyön rahoittamiseksi rahoitusta pitäisi lisätä tuntuvasti lähtöalueille.