Suuri joukko lastensuojelun eri toimijoita kokoontui yhteen pohtimaan perhehoidon ohjausta ja valvontaa torstaina 24.1.2019 Pelastakaa Lapset ry:n Tiukula-talolle Helsinkiin. Uusia avauksia ja näkökulmia syntyi, kun ammattilaiset ja perhehoitajat antautuivat yhteiseen keskusteluun. Asiantuntijoiden pohdinta osoitti, että perhehoidon ohjaukseen ja valvontaan liittyen kaivataan lisää tiedon jakamista ja yhteisen ymmärryksen luomista ennakkovalmennuksesta alkaen koko sijoitusprosessin ajan.
Pienryhmätyöskentelyssä syvennyttiin valvonnan eri muotoihin – ennakolliseen, toiminnanaikaiseen ja epäkohtaan puuttuvaan valvontaan. Jokainen ulottuvuus tuntui tarjoavan sekä työkaluja että haasteita perhehoidon toimivuuteen. Myös eri osapuolten näkökulmista kokemukset vaihtelivat.
Ennakollisen valvonnan koettiin tarjoavan perhehoitajille valmiuksia laadukkaan perhehoidon toteuttamiseen sekä mahdollisuuden tunnistaa omia arvoja ja vahvuuksia. Sekä ennakollinen että toiminnan aikainen valvonta ajateltiin ohjauksena, joka muun muassa selkeyttää roolien ja vastuiden jakautumista. Jatkuvasti esiin nouseva kysymys on kuitenkin se, kuinka paljon sijaisvanhempi sekä sosiaalityöntekijä uskaltavat avata itseään vuorovaikutuksessa. Toisin sanoen avoimuus ja keskinäinen luottamus nähtiin ratkaisevana tekijänä ohjauksen ja valvonnan toimivuuden kannalta.
Toiminnan aikaisen valvonnan osallistujat ajattelivat keinona seurata lapsen edun toteutumista sekä perhehoitajan tuen varmistajana. Parhaassa tapauksessa se mahdollistaa keskustelut esimerkiksi perheen vuorovaikutussuhteista ja vaikka kasvatuskäytänteistä, mutta usein keskustelut jäävät pinnallisiksi. Osallistujat kaipasivat enemmän syvällistä kohtaamista.
Toiminnan aikaisen valvonnan yhteydessä pohdittiin myös omavalvontaa. Osallistujat kokivat omavalvonnan haasteelliseksi ja pohtivat, kuinka perhehoitaja itse pystyisi ja sitoutuisi siihen. Toisaalta omavalvonnan nähtiin tarjoavan myös keinoja pysähtyä omien vahvuuksien, kehittämiskohteiden ja toiminnan tavoitteiden äärelle.
Valvonnan kolmas muoto, epäkohtaan puuttuva valvonta, mahdollistaa moniammatillisuuden ja reaaliaikaisen toiminnan. Osallistujia kuitenkin mietitytti, kuinka puuttuminen tilanteeseen hoidettaisiin hienotunteisesti ja niin, että kaikki osapuolet saisivat tarvitsemansa tuen epäkohdan ilmetessä. Keskeistä valvonnassa tulisi olla lapsen kuuleminen, avoin keskustelu epäkohdan määrittelystä sekä entuudestaan tuttujen työntekijöiden mukanaolo.
Iltapäivän pääsanoma oli, että tietoa ohjauksesta ja valvonnasta tulee lisätä. Osallistujat toivoivat, että luotaisiin enemmän yhteistä ymmärrystä, valvontaa selkeytettäisiin ja sen hyötyjä tuotaisiin esiin. Valvonta saataisiin luonnolliseksi osaksi kaikkia perhehoidon prosesseja ja että jokainen osapuoli ymmärtäisi sen merkityksen. Tärkeää on, että ohjaus ja valvonta palvelevat aina lapsen etua ja oikeutta laadukkaaseen perhehoitoon – silloin se tukee myös muita perhehoidon osapuolia ja on näin yhteinen etu.
