Kaksi tytöistä tulla rymistelee vauhdilla alas majatalon portaita toisen kerroksen makuuhuoneistaan, kahdella on leikki kesken, neljä nuorta pelaa keskenään lautapeliä oleskeluhuoneessa. Milja, Evena, Jonna, Julia, Riitta ja Eeva ovat Wagnerin perheen lapsille tuttuja jo edellisvuodelta.
Kaikki ryhmätoiminnassa mukana olleet tytöt halusivat nimittäin olla toistamiseen mukana Purola Farmilla järjestettävässä, kymmenen kuukauden mittaisessa, lasten yhteisöllisessä ryhmätoiminnassa. Tytöt kokoontuvat kerran kuussa Pipsa Wagnerin vetämän sosiaalipedagogisen hevostoiminnan äärellä. Energiset omatoimisenoloiset tytöt vastailevat touhuamisensa lomasta, ikään kuin kysyisin heiltä itsestäänselvyyksiä. Totta kai he ovat täällä toistamiseen, totta kai he tietävät hevosista, totta kai täällä on mukavaa, totta kai he viihtyvät.
Lasten yhteisöllinen ryhmätoiminta on Pelastakaa Lasten myymä uusi ammatillinen sosiaalipalvelu, jota järjestävät kaikki järjestön aluetoimistot.
Pienessä tallissa on tungosta tungosta. Tytöt ja koko Wagnerin perhe touhuaa islanninhevosten parissa. Tallista on lanta luotu ja ulos kuskattu. Islanninponit seisovat omilla paikoillaan, sen mukaan, kuka kenenkin kanssa tulee toimeen. Tyttöjen tehtävänä on huolehtia hevosten hyvinvoinnista, konkreettisesti. Ja sen he kyllä tekevätkin, keskittyneesti ja tarkasti.
– Täällä sitä opitaan, yhdessä toimimisesta, toteaa Pipsa Wagner. – Mutta on täällä myös paljon tunteita ja pohdintaa, että mistä se hyvinvointi oikein rakentuu. Hyvinvointi heijastuu itsetuntoon, ja se puolestaan sosiaalisiin taitoihin.
Sitten Pipsaa tarvitaan jo satulan kiristämisessä, samalla kun tallin toiselta puolen kirkas tytön ääni ilmoittaa, että hänen issikaltaan puuttuu kenkä. Nyt ei hänelle olekaan hevosta. Kenkäpuolella hevosella ei voi ratsastaa. Täytyy sopia, mikä hevonen hänelle sopisi, ja kuka tämän hevosen on jo itselleen ehtinyt valmistella, ja kuinka hevoset nyt jakautuvat, kun tämä kenkähommeli tuli tähän näin yllättäen. Asiaa puidaan, apua tarjotaan, vuorot selkiytyvät ja ulos lähdettäessä Pipsa tarkistaa, että tytöt muistavat missä järjestyksessä hevoset asetetaan jonoon.
– Täytyy ottaa huomioon issikoitten laumajärjestys ja luonteet, ettei niiden kesken pääse syntymään turhaa eripuraa, Pipsa valistaa.
Lasten yhteisöllinen ryhmätoiminta on kehitetty Pelastakaa Lasten Läheltä tueksi -hankkeessa.
Toiminta on saanut ryhmissä mukana olleilta lapsilta ja vanhemmilta hyvän vastaanoton. Samalla, kun järjestön puolelta pystytään tukemaan useampaa lasta kerralla.
Talvipäivä alkaa hämärtää. Eevaa, 9, naurattaa, kun hän kertoo luulleensa voltin tarkoittavan hevosten kohdalla samaa kuin trampoliinilla. Riitta,13, sanoo ratsastaneensa jo ennen ryhmään tuloa, kun taas Jonna toteaa, ettei tiennyt hevosista mitään, mutta on hän jo ehtinyt oppia, johon Milja, 9, että hänellä on oma kissa. Kissa – aivan – tallikissoista kaksi siinä pinkoo hurjaa vauhtia kanalan ohitse talolle päin.
No, mikä täällä on kiellettyä? Ja yhdestä suusta: ” Ai mikä? Ei saa pelata puhelimella”. Eipä niin. Omille puhelimille on varattu vartti illassa, jotta jokainen saa pitää hetken yhteyttä kotiin ja kavereiden kanssa. Puhelinvapaa aika mahdollistaa yhteiseen tekemiseen keskittymisen. Evenasta, 11, ryhmässä onkin kivointa juuri kaverit. Yhteistä ovat ruokailuhetket ja hevosten hoitaminen, sekä muun puuhan lomassa syntyvät omatoimiset leikit lasten kesken.
– Minusta kivoimpia ovat elokuvaillat. Pipsa päättää elokuvista ja antaa meidän äänestää, kumpi kumpi me katsotaan, Julia sanoo.
– Minusta kivoimpia ovat esitysillat, lisää Eeva. – Ne on niin hauskoja, kun me esiinnytään.
Lasten yhteisöllistä ryhmätoimintaa toteutetaan maaseudulla tai luonnonläheisessä ympäristössä. Uutta tässä mallissa on, että toiminta rakentuu pienyrittäjien, kunnan, perheiden ja järjestön yhteistyölle.
Lasten yhteisölliseen ryhmätoimintaan osallistuvat lapset tietävät, että he ovat mukana siksi, että heidän perheensä tarvitsee kodin ulkopuolista tukea ja apua. Kuhunkin ryhmään valikoituu tyttöjä ja poikia lasten sekä vanhempien tarpeiden ja toiveiden, yrittäjän osaaminen sekä ympäristön puitteiden mukaan. Ammatillisesti ohjatussa ryhmässä myös erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi saa mahdollisuuden samanlaisiin kokemuksiin ja touhuihin kuin ikätoverinsa.
Kymmenen viikonlopun aikana ehditään kiintyä ja ystävystyä, niin muksujen kesken kuin ohjaaja ja lapsi keskenään. Toimintaan mukaan valikoituneilla yrittäjillä on sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan koulutus. Näin heillä on taito huolehtia siitä, että ryhmän touhutessa jokaisella lapsella on mahdollisuus myös yksilölliseen huomioon ja omiin hetkiin aikuisen kanssa. Lapset saavat kertoa tai olla kertomatta omista tai perheensä asioista. Ryhmässä on mahdollista olla vapaalla myös taustoistaan. Kokemus on osoittanut, että ryhmässä ystävystyminen on tarjonnut lapsille vertaistuen mahdollisuuksia.
Teksti ja kuvat Raili Mykkänen