Tutkimus näytti miten epävakaata näiden lasten elämä oli. Lasten perheissä oli tapahtunut monia muutoksia, asuinpaikka oli vaihtunut, eikä asuinperhekään ollut pysyvä kokoonpanoltaan. Mitä nuorempi lapsi oli, sitä köyhempi ja huono-osaisempi oli hänen perheensä. Alle kouluikäisten lasten äideistä joka neljäs oli eläkkeellä tai pitkäaikaissairas ja joka neljäs työttömänä. Teini-iässä sijoitettujen lasten vanhempien sosioekonominen asema oli parempi ja vanhemmat useimmiten työelämässä mukana.
Tutkimus toi näkyviin, millaista avohuollon palvelua ja tukea ja kuinka paljon sijoituksen kynnyksellä oleva lapsi oli saanut huostaanottoa edeltävän vuoden aikana, sekä sen, mitä tukea lapsi olisi tarvinnut, mutta eri syistä ei ollut saanut. Tutkimuksessa arvioitiin myös saadun palvelun vaikuttavuutta sekä palvelujen kustannuksia. Lähes kaikki lapset olivat saaneet ennen sijoittamista jotain palvelua. Kuitenkin 85 prosenttia lapsista jäi vaille jotain niistä palveluista joita sosiaalityöntekijä oli arvioinut hänen tarvitsevan ja vain 15 prosenttia oli saanut kaikkia niitä palveluja, joita he sosiaalityöntekijän arvion mukaan tarvitsivatkin. Lapsille ja vanhemmille ei ollut myöskään vertaisryhmätoimintaa tarjolla riittävästi.
Lapset olivat saaneet eniten perhetyötä ja taloudellista apua, ja niitä oli ollut hyvin saatavilla. Sen sijaan tarvetta vastaavasti ei ollut järjestynyt tukihenkilöitä eikä tukiperheitä. Peräti 75 % niistä lapsista, joiden arvioitiin hyötyvän tukihenkilöpalveluista, ei ollut saanut tätä tukea. Näistä 20 % kieltäytyi tukihenkilösuhteesta. Lähes sama tilanne palvelun riittämättömyyden ja saatavuuden suhteen oli tukiperheiden osalta. Kuitenkin tukihenkilösuhteen ja tukiperheen arvioitiin parantaneen lasten tilannetta sijoitusta edeltäneenä aikana. Nämä tukimuodot olivat myös kustannuksiltaan edullisia.
Lastensuojelun kautta järjestetyn kotiavun nähtiin eniten vaikuttavan lapsen tilanteeseen sitä parantaen. Kotiapua oli annettu runsaasti lasta kohden, mutta sitä oli saanut vain pieni osa lapsista (10 %). Myös perhetyö oli parantanut joka toisen sitä saaneen lapsen tilannetta paljon, ja moni lapsi oli ollut perhetyön piirissä (46 % lapsista oli saanut kunnallista perhetyötä ja 19 % sai sitä ostopalveluna). Taloudellista tukea lasten harrastuksiin oli saanut joka neljäs lapsi ja muuta taloudellista tukea joka kolmas, ja sen arvioitiin parantaneen paljon lapsen tilannetta. Lapsikohtaisesti euromäärät eivät olleen suuria. Samoin kohdennetun loma- ja leiritoiminnan merkitys lapselle nähtiin tärkeänä.
Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta voisi auttaa monia lapsia, mutta sitä ei ole tarjolla riittävästi. Tukea ei ole aktiivisesti edes tarjottu, koska tällaisia suhteita jonottaa moni lapsi. Huokea ja vaikuttava tuki näyttäytyi haasteellisena toteuttaa.
VUODEN 2015 aikana voimaan tulleella sosiaalihuoltolain uudistuksella on tavoiteltu sekä lastensuojelun asiakasmäärien että huostaanottojen vähenemistä. Tavoitteena on painopisteen siirtyminen ehkäisevän työn ja varhaisemman tuen tarjonnan suuntaan. Kynnys päästä lastensuojelun asiakkaaksi on noussut. On erittäin tärkeää seurata, miten lasten tarvetta vastaavien palvelujen saatavuuden toteutuu jatkossa sosiaalipalveluna, ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Suuret lakimuutokset tulevat, ja kuntien talous tiukentuu. Edellisen laman aikaan 1990-luvun alussa säästöleikkuri kohdentui kunnissa ehkäiseviin palveluihin. Loma- ja virkistystoiminta sekä tukihenkilötoiminta väheni niin paljon, että jopa niiden tilastollinen seuranta lopetettiin. Nähtäväksi jää, miten kunnissa nähdään näiden palvelujen kustannusvaikuttavuus nyt, kun lähipalveluja järjestellään ja kun SoTe konkretisoituu? Yhteistyö järjestöjen kanssa toivottavasti lisääntyy.
Lähde: Heino, Tarja & Hyry, Sylvia & Ikäheimo, Salla & Kuronen, Mikko & Rajala, Rika: Lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syyt, taustat, palvelut ja kustannukset, THL, raportti 3/2016.