Teksti Raili Mykkänen
Kuva Suvi Elo
Pelastakaa Lapset on jo pitkään tehnyt työtä jalkauttaakseen vahvan tuen osana lapsen sijoitusta. Perhehoitoon sijoitettavat lapset ovat oirehtivia, mutta eivät suinkaan kaikki vaikeasti oirehtivia. Vahvan tuen lähtökohtana on, että koko porukalle on tarjolla tukea. Sijoitettavan lapsen tai nuoren tukemisen rinnalla tuetaan sijaisperhettä kokonaisuudessaan sekä lapsen syntymävanhempia että heidän sukuaan.
Sijoitetulla lapsella on oikeus juuriinsa, omaan historiaansa ja sukuunsa. Sijaisperheellä puolestaan on oikeus kokonaisvaltaiseen räätälöityyn tukeen ja mentorointiin. Syntymävanhemmilla taas on oikeus oppia tuntemaan lapsensa, sijoituksesta huolimatta. Siksi sijoituksessa tarvitaan ammattimaista apua ja tukea – etenkin tunteiden käsittelyyn.
– Silloin, kun on paljon vahvoja tunteita, ihminen ei kykene ajattelemaan. Hän vain tuntee. Tunteiden asetuttua on mahdollisuus alkaa nähdä kokonaisuus lapsen kannalta, muistuttaa perheohjaaja Anna-Riitta Leander.
Perheen yksilöllisistä tarpeista lähtevän tuen puute on yksi yleinen syy sijoitusten purkautumiselle.
Sijoituksen purkaminen satuttaa jokaista sijoituksen osapuolta, mutta eniten se tekee hallaa lapsen uskolle omaa merkityksellisyyttään kohtaan.
Perheohjaaja saa auttaa perhettä arkiaskareissa, aivan sen mukaan, mikä sillä hetkellä on perheen jaksamiselle hyväksi. Isompien lasten kanssa perheohjaaja voi ottaa koppia vaikka koulunkäynnin haasteista. Järjestöömme on palkattu perheohjaajia, jotka ovat itse kokeneita sijaisvanhempia, jolloin vertaisuus ja kokemus lasten erityistarpeista saapuu perheohjaajan matkassa.
Kun uutta tulee kerralla paljon, uutta saattaa sittenkin tulla liikaa, ellei käytännön asioiden selvittämiseen ja tunteiden jakamiseen ole apua. Epäusko hiipii salakavalasti ihmissuhteisiin. Ammattilaisetkin ovat avuttomampia näkemään, mitä kaikkea tulehtuneen tilanteen taustalla saattaisi olla, jos ammattiapua saadaan sijaisperheessä vasta kriisin jo puhjettua.
Siinä vaiheessa, kun sijoituksen yhteen liittämät ihmiset ovat vielä toisilleen vieraita ja tilanne on kaikille outo, on perheohjaaja porukasta se, joka tuntee ja tietää sopeutumiseen liittyvät erilaiset vaiheet ja käytännöt.
Sijaissisarusten oirehdinta on toinen syy, miksi sijoitus saatetaan joutua keskeyttämään. Sijoitetun lapsen ympärillä työskentelee niin paljon aikuisia, että perheen biologiset lapset alkavat kokea ulkopuolisuutta. Lapsen oikeuksien näkökulmasta se on oikeastaan työvirhe, jos näin käy.
Perhesijoituksessa jokainen tarvitsee omansalaista tukea, sijoitettu lapsi, biologiset lapset, tämän vanhemmat, sijaisvanhemmat ja kaikkien sukulaiset.