Keskustelun voi avata vaikkapa näin:
”Minä näin verkossa järkyttävää materiaalia, onko sinulle koskaan käynyt näin?”
”Minä vaan suljin nopeasti kyseisen linkin, mitä sinä olisit tehnyt vastaavassa tilanteessa?”
”Mitä ajattelet, että tällaisessa tilanteessa voisi tehdä?”
”Mtä ajattelet, mikä voisi auttaa tällaisessa tilanteessa?”
Jos nuori on jo kertonut internetistä tapahtuneesta asiasta voi keskustelua jatkaa vaikka näin:
Kerroit/Kysyit (siitä, tästä, tuosta) ja jäin miettimään asiaa…
Onko tämä sellainen asia, mistä meidän olisi hyvä keskustella vähän lisää?
Minä vähän huolestuin, miltä se sinusta kuulostaa…kun sanon, että huolestuin?
Olisi kiva kuulla, mitä sinä ajattelet tästä asiasta?
Miltä se tuntuu kun nostan tämän hankalan aiheen keskusteluun?
Voisinko olla sinulle jotenkin avuksi?
Kysymykset vievät edelleen pidemmälle kuin mikään muu, silloin kun tiedetään, että nuorelle on tapahtunut jo jotain ikävää. Kysy nuorelta mitä apua nuori tarvitsee. Esimerkiksi näin:
Mikä on suurin huolesi tässä ja nyt?
Mikä tuntuu pahimmalta asialta tässä tilanteessa?
Mikä voisi helpottaa sinua tässä ja nyt?
Mikä auttaisi sinua tuntemaan olosi turvallisemmaksi?
Onko sinulla jotain kysyttävää tapahtuneesta tai tulevasta?
Onko sinulle jäänyt jokin asia/asiat epäselviksi?
Oletko jäänyt miettimään jotain, mitä sinulle on sanottu tai kerrottu?
Oletko jäänyt miettimään jotain, mitä me olemme keskustelleet?
Keskustelun avaamisen jälkeen aikuisen suhtautuminen on olennaista luottamuksellisuuden säilymiseksi:
Vältä provosoitumista, vaikka se tuntuisi vaikealta. Hyvä keino on hengittää syvään ja rauhallisesti 5-10 kertaa, jotta spontaanin tunnereaktion saa hallintaan.
Jatka vasta sitten keskustelua, kun voit osoittaa, että kestät sen, mitä sinulle kerrotaan.
Usein on hyödyllistä palata nuoren ensin esiin nostamaan aiheeseen ja kysytä siitä lisää.
Nostamalla nuoren tuomia asioita uudestaan keskusteluun annat vahvan viestin siitä, että
välität, ja että tämänkaltaisista vaikeistakin asioita on mahdollisuus keskustella sinun kanssasi.
Lopuksi, muista vielä nämä:
Pelko, syyllisyys ja häpeä voivat estää lasta tai nuorta turvautumasta lähellä olevien aikuisten tukeen juuri silloin, kun lapsi sitä eniten tarvitsee.
Netin käytön rajoittaminen ainoana rangaistuksena voi johtaa salailuun ja epäluottamukseen.
Nuorelle luottamus on tärkeää.
Kokemus välittämisestä ei synny rankaisemalla.
Tiesithän, että myös seksuaalista häirintää on nykyään enemmän kuin ennen. Sitä voi tapahtua koulussa, verkossa tai muissa sosiaalisissa ympäristöissä missä nuoret viettävät aikaa. Seksuaalista häirintää voi hyvin tapahtua myös nuorten keskinäisissä väleissä.
Olemalla tungettelematta läsnä, turvaat lapselle aikuisen jonka puoleen voi ja haluaa kääntyä.