Maksuton2aste-kansalaisaloitteen loppusuoralla, Helsingin Sanomiin ilmestyi mielipidekirjoitus, jonka oli allekirjoittanut nimimerkki Köyhä äiti. Kirjoitus paljasti Kelan virheellisen lainakehotuksen. Pojalle oli kerrottu, että kun täysi-ikäisyys koittaa, lukion voi suorittaa loppuun opintolainan turvin. Ja tästähän mielipidekirjoituksen kirjoittanut äiti älähti.
Kirjoittaja on Pelastakaa Lasten tukitoiminnan piirissä. Ilman Eväitä Elämälle -oppimateriaalitukea, nuoremman pojan lukiolle ei löytyisi riittävän pitkäaikaista rahoittajaa.
- Olen kirjoittanut kaikkien poliittisten puolueiden puheenjohtajille lasten oikeudesta käydä lukio loppuun, myös meidän kaikkein köyhimpien perheiden lasten. Riippumatta, täyttääkö nuori lukion ollessa kesken 18 vuotta. Niillä, joilla on varaa kustantaa oppikirjat, heille lapsen täysi-ikäisyys ei tarkoita taloudellista umpikujaa vaan kunnon täysi-ikäisyyskekkereitä, sanoo Köyhä äiti. Nimettömyys tämän kirjoituksen yhteydessä turvaa sen, että poika saa edelleen olla koulussa yksi joukossa.
- Lapsissani ei ole ulospäin niin sanottua köyhyysleimaa. Haen merkkivaatteita alennusmyynneistä. Minulla on aikaa niissä juosta. Pojat on kasvatettu niin, että käytöstavat toimivat myös arjessa. Haluan turvata heidän oikeutensa olla nuori nuorten joukossa kaikilta niiltä osin kuin se vain on varattomana mahdollista.
Koska Maksuton2aste-kansalaisaloite sai vaadittavat 50 000 allekirjoitusta, toisen asteen maksuttomuus siirtyy eduskunnan arviointiin.
- Olin jo yhteydessä kaikkiin puolueisiin. Vasemmiston Li Andersson olisi ollut valmis lähtemään minun ja poikani kanssa Kelaan selvittämään tätä opintolainajupakkaa. Vihreiden Touko Aalto vastasi jakaneensa kirjoitukseni laajalti myös somessa ja Jani Toivola kertoi kirjoitukseni herättäneen todella paljon keskustelua ja uskovansa, että tähän asiaan saadaan aikaiseksi muutos. Kristittyjen Sari Essayah sanoi puhuvansa maksuttomuuden puolesta, Köyhä äiti kertoo.
Pääministerin ja Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän viesti suomalaisen yhteiskunnan peruskivijalkana olevan se, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin omat omat taidot ja motivaatio riittävät. Se ei saa olla kiinni vanhempien taustasta ja asemasta.
Maksuttomuuden puuhanainen uskoo, että köyhyyden realiteetit tulevat konkreettisemmin näkyviksi tämän kansalaisaloitteen arvioinnin myötä.
Köyhyys se vasta kalliiksi tuleekin, jos nuorille ei taata riittävää peruskoulutusta ja mahdollisuutta suuntautua lahjojensa mukaan.
Äiti kertoo, että hänen on ollut ilo raportoida lapsensa koulumenestyksestä Pelastakaa Lasten Eväitä Elämälle -ohjelmaan, sillä hänen poikansa suunnittelee kirjoittavansa ylioppilaskirjoituksissa peräti yhdeksän ainetta.
Mutta jos tuota ainevalikoimamäärää miettii rahassa ja perheen kuukausituloihin suhteutettuna, perheelle jäisi reilu satanen kuukauden menoja varten tuollaisen osallistumismaksunivaskan maksamisen jälkeen.
- Ei minulla ole maksaa 500 euroa siitä hyvästä, että poika saa osallistua kirjoituksiin. Se on karu totuus, äiti myöntää. – Onhan tämä lukio käsittämättömän kallis yleissivistäväksi opinahjoksi, kun vanhin poikani on onnistunut selviämään ensimmäisestä lukuvuodesta yliopistolla vain sadan euron oppimateriaalikuluin.
Äiti itse on koulutukseltaan ekonomi ja hän puhuu viittä kieltä, myös hänen poikansa ovat laajasti kielitaitoisia.
Poikien äiti on tietoisesti valmentanut poikiaan rakentamaan lukioaineista sellaisen oppiainekokonaisuuden, jolla on mahdollista työllistyä Euroopan mittakaavassa.
Hän itse ei ole onnistunut työllistymään seitsemään vuoteen omilla meriteillään.
- Alussa laitoin 150 työhakemusta vuodessa. Tiedän olevani pätevä. Nyt viimeisen kahden vuoden aikana en enää ole aktiivisesti edes hakenut töitä. Uskon jo, että olen liian vanha, hän kertoo.
- Kykenisin tällä osaamisellani auttamaan varattomia vallan hyvin erilaisten toimeentuloa parantavien tukien etsimisessä ja hakemusten tekemisessä, mutta ei köyhillä ole varaa maksaa minkäänlaisista itseään auttavista palveluista.
Äidin mukaan tukipalveluiden kartoittamisen intohimo pitää hänet aktiivisena, koska tämä on myös hänen taistelunsa lahjakkaiden lastensa opiskelumahdollisuuden turvaamiseksi.
- Toki mielekäs tekeminen, vaikka se sitten olisi tällaista itseluotua, antaa myös merkityksellisyyden kokemuksen. Sehän tässä työttömänä ollessa helposti katoaa. Elämäni on turvattua niin kauan, kun poikani opiskelee ja asuu kotona, sillä niin pitkään pärjäämme yhteisten tukien turvin. En halua edes ajatella, mitä minulle sitten tapahtuu, kun pojan opinnot joskus ovat ohi tai hän muuttaisi kotoa, äiti myöntää. Varattomuus synnyttää myös riippuvuuksia, jotka harvoin nostetaan päivänvaloon.
Tämä on onnellinen tarina osaavasta, aktiivisesti ja nokkelasta korkeasti koulutetusta äidistä ja hänen pojastaan. Köyhän äidin ei tarvitse olla poikansa tulevista opinnoista huolissaan. Poika kyllä löytää paikkansa yhteiskunnassa. Hänelle aukeaa montakin ovea, kun se aika koettaa.
Monissa vastaavassa taloudellisessa tilanteessa olevien lasten vanhemmilla on vielä rahaakin suurempi huoli. Lukioiden keskiarvot.
Jos 14-vuotias kahdeksan keskiarvolla oleva tunnollinen tyttö ei tahdo löytää lukiota, jonne hän peruskoulusta päästyään voisi tällä keskiarvolla päästä, koulujärjestelmässä on muutakin vialla kuin oppimateriaalien hinnat. Neljää kieltä sujuvasti puhuvan, musikaalisesti lahjakkaan tytön ei tulisi jättää jalkapalloharrastustaan siksi, että hän preppaa itselleen kotikaupunkinsa kouluihin riittävää lukiopaikan oikeuttavaa keskiarvoa. Eikä hänen pitäisi itkeä siksi, ettei hän koe olevansa valmis opon korkeakoulutarjottimen antimien arviointiin, ei vielä, neljäntoista ikäisenä.
Miten käy kuutosen keskiarvolla olevien oppilaiden? Meillähän on liuta menestyjiä, jotka eivät olleet sitä vielä peruskoulussa tai toisen asteen opintojen äärellä.
Miten käy maahanmuuttajanuorten? Varsinkin poikien.
Tarvitaan laadukkaita toisen asteen opetuspaikkoja myös niille, joille koulunkäyminen ei ole vaivatonta, mutta jotka tahkoavat sen sisulla, siinä missä lahjakkaammat kunnialla.