Teksti Raili Mykkänen
Kuvitus Maryam Mohamadi Haji
Käytös on julkista toimintaa. Sen perusteella yhteisö arvottaa läsnäolijat, niin lapset kuin aikuiset. Huono käytös rikkoo yhteisön oletettuja sopivuussääntöjä, joiden tarkoitus on perimmältään turvata kollektiivinen hyvinvointi.
”Ihmiset suhtautuvat hyvin tunnepitoisesti lapsen kasvatukseen. Tämän tai tuon kasvatuksellisen intohimon voimakkuus ei kuitenkaan liity mihinkään tiettyyn käsitykseen siitä, kuinka tehokasta kyseinen kasvatus todellisuudessa on”, toteaa yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston lasten psykiatri ja erikoistason psykologian professori Alan E Kazdin. Hän on erikoistunut lasten uhmakkuus- ja käytöshäiriöiden hoitamiseen tukemalla vanhempia näiden asenteen ja kasvatuksellisten keinoja muokkaamisessa ammattilaisten tuella. Kazdin toimii myös Yalen Vanhempainkeskuksen johtajana.
KÄYTÖSHÄIRIÖ ON diagnostisoitavissa oleva häiriö, johon liittyy usein geneettistä, aivojen rakenteeseen ja toimintaan kytkeytyviä tekijöitä. Lapsen aivojen kypsyminen puolestaan on tapahtuma, jota säätelevät sekä geenit, mutta myös sosiaalinen ja fyysinen ympäristö. Vielä kaksikymmentävuotiaan aivot ovet kehitysvaiheessa. Ihmisellä aivojen kehitysprosessi on erittäin pitkä.
Kun lapsella on käytöshäiriön puhkeamiseen altistava temperamentti tai poikkeama aivotoiminnassa, hän voi aiheuttaa sekä vanhemmille että muulle ympäristölle kuormitusta. Hän voisi siis sisaruksiaan ”vaativampi” kasvatettava tai päiväkodissa muita lapsia vilkkaampi ja ehtivämpi.
Hankaukset vuorovaikutussuhteissa, ja varsinkin ympäristön sellaiset reaktiot, joista lapsi tulkitsee, että hän ei ole riittävän hyvä eikä rakastettava, alkavat puolestaan vaikuttaa lapseen ja lapsen toimintaan. Pahimmillaan syntyy vuorovaikutuksen itseään vahvistava negatiivinen noidankehä. Jos noidankehä jatkuu vuosia ilman, että vanhemmat ja lapsi saavat tukea ja apua, lapselle voi syntyä diagnosoitavissa oleva uhmakkuus- tai käytöshäiriö.
KÄYTÖSONGELMAT ja -häiriöt ovat yksi yleisimmistä lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon hakeutumisen syistä. Lastenpsykiatrian professori Andre Sourander on todennut lasten mielenterveyttä kartoittavien epidemiologisten tutkimusten osoittaneen, että lapsuuden häiriökäyttäytymisen ja aikuisiässä ilmenevien sosiaalisten ja mielenterveyden ongelmien välillä on yhteys.
– Peruskoulun yleisopetus on rakennettu niille 75 prosentille lapsista, joiden hermosolut ovat järjestyneet suotuisasti yleisväestön Gaussin kellokäyrän mukaan. Sillä 25 prosentilla, joilla on jokin hankaluus tai poikkeavuus, heillä on riski pudota kyydistä. Eikä suinkaan tyhmyytensä takia, vaan siksi, että heillä on vaikeuksia. Vaikeuksia keskittyä, vaikeuksia hahmottaa, vaikeuksia itsetunnon kanssa… Joka tapauksessa vaikeuksia, joiden takia he eivät pärjää siinä tavassa ja rytmissä, jolla peruskoulun opetuksen ja koulussa oppimisen on määritelty tapahtuvan, toteaa järjestömme ylilääkäri Kirsi Kettunen.
Lapsella on sisäinen tieto erilaisuudestaan. Miksi ihmeessä kiusata itseään ja käydä joka viikko koulussa toteamassa oma pärjäämättömyytensä? Kuten eräs lastenkotipoika kokemuksen kiteytti. ”Mä rageen siellä” (raivostun).
Koska käytöshäiriö on tunnistettavissa jo neljävuotiaalla lapsella, lapselle tulisi aktiivisesti etsiä hänen kohdallaan toimivaa kuntouttavaa kokonaisuutta.
KUN LASTA TAI nuorta hoidetaan, on aina arvioitava minkälaista apua hänen vanhempansa tarvitsevat. Vanhempien oma aggressiivisuus, kielteisyys, väsymys, epätoivo, päihdetausta, periksi antamisen tarve tai traumatausta vaikuttaa kykyyn työskennellä lapsen ja nuoren kanssa, koska käytöshäiriön korjautuminen vaatii vanhemmilta ennen muuta johdonmukaista ja joustavaa toimintaa. Kunnioittava, ennakoitava, rajat asettava ja lapsen ihmisenä hyväksyvä toiminta vanhemman taholta parantaa lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta. Huumori on mielen joustavuuden palauttaja tiukimpienkin mittelöiden jälkeen.
Vanhempainohjauksen ideana onkin tukea ja kehittää vanhempien kasvatuksellisia taitoja häiriökäyttäytymisen hallitsemiseksi ja vähentämiseksi. Valaa uskoa parempaan huomiseen. Jopa puhelinkonsultaationa tukea saaneista vanhemmista useimmat jaksoivat kääntää toimintatapojaan lapsen positiivista kehitystä muovaavaan suuntaan.
Vanhempien tukeminen ei sellaisenaan aina riitä. Perhetyössä myös lastensuojelu saattaa olla tärkeä yhteistyökumppani. Samaten tukihenkilö, lasten ryhmätoiminta, tukiperhe voivat antaa vanhemmalle/vanhemmille välttämättömän tauon hoitaa itseään ja parisuhdettaan.
Uhmakkuus- ja/tai käytöshäiriön hoito on aina yksilöllistä. Paras mahdollinen vastine saattaa tulla erilaisten lähestymistapojen yhdistelmällä. Hoitomenetelmiä punnittaessa on tieto menetelmän näyttöön perustuvasta toimivuudesta keskeistä.
Lapsen auttaminen kaikin mahdollisin keinoin omaksumaan sosiaalisesti tarkoituksenmukaista reagointia on tärkeää lapsen itsensä takia, koska lapsuusiän kehitys viitoittaa taasen nuoruusikään kuuluvien kehitysvaiheiden kulkua.
Aiheesta laaja artikkeli Pelastakaa Lapset –lehti 5/2017