Työttömyys on helpompi puheenaihe lukuina ja prosentteina. Psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattila haluaa nostaa esiin sen, miten nöyryyttävää työttömäksi joutuminen irtisanotulle on. Työttömäksi jääneen lapsille kyseessä on jopa kahden tasoinen riski. Rahapula estää hankkimasta ja osallistumasta, mutta vanhemman saama henkinen isku saattaa myös särkeä tämän kykyä toimia turvallisesti vanhempana.
Jo yksin avuttomuuden tunne, joka työttömäksi joutumista seuraa, satuttaa ihmistä syvästi. Arvolataus on kuultavissa jo verbissä jota yleisesti käytämme. Joutua työttömäksi. Joutua-verbiin on sisäänkirjoitettuna ulkopuolisen vaatimuksesta, ei omasta halusta, tapahtuva asia. Juhani Mattila sanoo asiakaskunnassaan lähes jokaisen ytimessä kipuilevan tavalla tai toisella arvokkuuden kokemuksen rikkoutumisen. Juuri sen nöyryytys tekee.
Näyryytys siis rikkoo ihmistä. Riippumatta siitä, onko hän aikuinen vai lapsi. Ja riippumatta siitä, onko hän aikuinen vai lapsi, nöyryytyksen ohittaminen ja kapseloituminen altistaa masennukselle.
Vähävaraisen perheen lapsi joutuu kokemaan kehitysvuosiensa aikana keskimääräistä enemmän kipeitä nöyryytyksiä monissa tilanteissa. Lapsi tulee tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi ja huonommaksi, koska ei voi yhtä vaivattomasti kuin muut pukeutua trendin mukaisesti, valita sitä in kännykkää, matkustella tai ylipäätään harrastaa. Yleisin keino suojautua häpeältä ja nöyryytykseltä on keksiä selityksiä ja valkoisia valheita.
- Varallisuuserojen nöyryyttävyys riippuu millaisessa elinympäristössä lapsi muuten elää. Lapsen ja nuoren kehitys ei siis ole yksin kiinni siitä, mitä vanhemmat ovat. Suuri merkitys on myös sillä, mitä vanhemmat itse ovat aikoinaan saaneet ja millaiset taloudelliset mahdollisuudet heillä on ollut toteuttaa sitä, mitä he ovat halunneet, muistuttaa Juhani Mattila.
Sekä häpeä että ujous varjelevat nöyryytyksiltä Juhani Mattila kertoo. Nämä tunteet ovat kuin kaksi turvamuuria haavoittuvaisen sisimmän ympärillä. Ne suojelevat ihmisen eheyttä ja arvokkuuden kokemusta. Siksi kaksi yhtäaikaista murtumaa, perheen taloudessa turvallisuudessa tapahtuma kriisi, ja nuoren kehityskaareen kuuluva murrosikä, voivat samanaikaisesti kohdattuina olla henkisesti hyvin kuormittava kokemus.
Ne tunteet ja toiveet katoavat, joihin nöyryytyksen isku osuu. Jopa perustarpeet saattavat lamaantua, jos nöyryytetty ei tunne kaipaavansa läheisyyttä, hyväksyntää, arvonantoa eikä edes myötätuntoa.
- Silloin hän on vaarassa kadottaa minuutensa ytimen, sen aktiivisen subjektin, joka hän on parhaimmillaan ollut. Hän on kuin sumussa eikä saa mistään kiinni. Vastaanotollani olen nähnyt, miten myös aikuisuudesta ja reippaudesta on rakennettu suojarooli, jonka sisällä näkymättömissä on se lapsi, joka ihminen oli ennen kuin vetäytyi kuoreensa.
Juhani Mattila korostaa, että työttömyydestä tulisi puhua lasten hyvinvoinnin ja ihmisen nöyryytyksen näkökulmasta paljon isompana riskitekijänä kuin vain lukuina ja prosentteina tai kansantaloudellisena rasitteena.
Juhani Mattila on julkaissut maalikuussa kirjan Nöyryytys – Arvokkuuden kokemuksen menettämisestä ja uudelleen löytymisestä (Kirjapaja)