Suomeen on ulkomailta adoptoitu yhteensä noin 5000 lasta. Oman identiteetin kannalta omien juurien pohtiminen voi olla ensiarvoisen tärkeää. Moni adoptoitu voi pohtia omia taustojaan, ja niinpä Suomessa nykyinen adoptiolaki on jo tunnustanut adoption vahvistamisen jälkeisen jälkipalvelun tarpeellisuuden.
Jälkipalvelussa asiakkaalla on mahdollisuus käydä omia asiakirjojaan läpi sosiaalityöntekijän kanssa sekä saada tukea tietojen työstämisessä. Mikäli taustaan liittyvät kysymykset ovat sellaisia, joiden selvittämiseksi tarvitaan synnyinmaan adoptioviranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä, tiedustelu tehdään kansainvälisen adoptiopalvelun välityksellä. Tilanteissa, joissa harkitaan yhteydenottoa adoption eri osapuoliin, on hyvä hakeutua jälkipalveluun ja pyytää mahdollisen tapaamisen tiedusteluun apua. Jälkipalvelu voi myös olla vain keskustelua adoptiosta ja tämän hetkisestä elämäntilanteesta.
Palautteen mukaan adoptoiduilla itselläänkin on erilaisia toiveita jälkipalvelun muodoista ja laajuudesta. Kaikki eivät koe tarpeelliseksi selvittää omaa taustaansa, mutta tarve voi ilmaantua myöhemmin.
Tällä hetkellä palvelunantajat saavat julkista rahoitusta jälkipalveluun. Tämä rahoitus ei kuitenkaan kata esimerkiksi kustannuksia, jotka syntyvät, kun adoptoitu etsii juuriaan synnyinmaastaan ja hankkii adoptiopalvelun tukemana tarvittavia dokumentteja. Kuluja voi adoptoidulle tulla jopa tuhansia euroja. Jälkipalvelu ei siis suinkaan ole tällä hetkellä adoptoidulle maksutonta.
Adoptoidut ovat myös eriarvoisessa asemassa siinä, että jotkut adoptioiden kohdemaat perivät maksua jälkipalveluun liittyvistä tiedonannoista, kun taas toiset antavat saman palvelun maksutta. Lisäksi on maita, joissa ei enää ole toimivaa adoptiojärjestelmää, jolloin on turvauduttava muihin keinoihin oman taustan selvittämiseksi. Nämä keinot ovat yleensä adoptoidulle kalliimpia.
Usein adoptoitu kiinnostuu omista juuristaan teini-iässä tai nuorena aikuisena. Tämä on aikaa, jolloin nuorella ei välttämättä ole mahdollisuutta esimerkiksi kustantaa matkaa synnyinmaahan, vaikka juuri tällöin omiin juuriin tutustuminen voi olla adoptoidulle ensiarvoisen tärkeää oman identiteetin pohdinnan yhteydessä.
Suomalainen adoptiojärjestelmä on edelleen hyvin painottunut adoptiovanhempien rahalliseen tukemiseen. Adoptionhakijat saavat KELA:sta adoptiotukea, joka kansainvälisessä adoptiossa vaihtelee 5000-9000 euron välillä maasta riippuen. Vastaavaa tukea ei kansainvälisesti adoptoiduille kuitenkaan ole. Adoptiojärjestelmää tulisikin uudistaa niin, että jälkipalvelu kokonaisuudessaan olisi adoptoidulle maksutonta.
Marjo Mäenpää
Kansainvälisen adoptiopalvelun esimies
Pelastakaa Lapset