Kirjoittaja: Sukaina Sharafuddin – Media- ja viestintäkoordinaattori, Pelastakaa Lapset Jemen
Synnytin poikani neljä vuotta sitten keskellä pommisadetta. Siitä päivästä asti olen rukoillut, että hän ja perheemme eläisi niin pitkään, että näkisimme tämän sodan loppuvan. Jemeniä palasiksi repinyt sota on jatkunut jo yli viisi vuotta. Mutta tänään minulla on uusi pelon aihe: koronavirus, COVID-19.
”Kaiken tämän keskellä olen nähnyt uskomattoman vahvoja ja sinnikkäitä naisia, jotka jatkavat elämässä eteenpäin.”
Työskentelen Pelastakaa Lapsilla Jemenissä. Me olemme maailman pahimman humanitaarisen kriisin etulinjassa. Olen tavannut lapsia ja aikuisia, jotka ovat menettäneet perheenjäseniä iskuissa, jotka ovat tuhonneet heidän kotinsa ja aiheuttaneet heille vakavia fyysisiä vammoja. Olen puhunut vanhemmille, jotka eivät pysty täyttämään lastensa perustarpeita selviytymiseen. Olen nähnyt perheiden menettävän kotejaan ja muuttavan leireille, joissa vettä ja ruokaa on vain harvoin saatavilla. Olen kohdannut satoja lapsia, jotka ovat joutuneet jättämään koulukäynnin kesken tukeakseen vanhempiaan viemällä kotiin löytämiään kuivia leipäpaloja tai pullollisen puhdasta vettä. Olen myös tavannut lapsia, jotka yrittävät tulla toimeen vammojen kanssa, joita ovat saaneet luullessaan räjähteiden jäänteiden olevan leluja.
Kaiken tämän keskellä olen nähnyt uskomattoman vahvoja ja sinnikkäitä naisia, jotka jatkavat elämässä eteenpäin. Voisi luulla, että nainen, jonka kahden huoneen kotia asuttaakin yllättäen 10-15 pakenemaan joutunutta ihmistä, tai jonka lasta hoidetaan terveyskeskuksessa vakavan aliravitsemuksen takia, voisi kadottaa tahtonsa elää.
”Monet naisista joutuvat jättämään omia aterioitaan välistä, jotta heidän lapsensa saisivat tarpeeksi ruokaa syödäkseen.”
Joka kerta, kun kysyn naisilta ”Miten voit?”, saan aina saman vastauksen: ”Alhamdulillah”. Se tarkoittaa kiitollisuutta. Olen aina miettinyt, miten kukaan, joka käy läpi niin paljon vaikeita asioita, voi olla kiitollinen. 21% jemeniläisistä naisista, jotka ovat vastuussa kotitaloutensa pyörittämisestä, ovat alle 18-vuotiaita. He ovat itsekin edelleen lapsia.
Monet naisista joutuvat jättämään omia aterioitaan välistä, jotta heidän lapsensa saisivat tarpeeksi ruokaa syödäkseen. Toiset taas ovat myyneet koko omaisuutensa – korut, maan ja karjan – saadakseen leipää pöytään. Ja todella monet ovat velkaantuneet.
En ymmärtänyt, mitä ”Alhamdulillah” oikeasti tarkoitti, ennen kuin tapasin neljän lapsen äidin Hodeidassa. Eräänä päivänä hän oli mennyt ostamaan vihanneksia tehdäkseen ruokaa perheelleen. Tällä välin ilmaisku osui heidän kotiinsa, tappaen naisen miehen, hänen tyttärensä ja lapsenlapsensa sekä haavoittaen hänen kahta muuta lastaan. Kertoessaan tarinaa, hän puhkesi kyyneliin mutta katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi hymyillen: ”Alhamdulillah, mitä voisimme tehdä? Onko mitään, miten olisin voinut estää tapahtuneen? Ei. He olivat kotona, missä meidän piti kokea olomme turvalliseksi. Onneksi kaksi lastani ovat vielä elossa. Toiset naiset ovat varmaan menettäneet koko perheensä nukkuessaan. Nyt kun menetimme kotimme, muutamme sukulaisen luokse, ilmoitan lapseni uuteen kouluun ja elämä jatkuu.”
”He ovat vahvoja ja sinnikkäitä siitä huolimatta, että he elävät sietämätöntä elämää, jota ympäröi nälkiintymisen, pommien ja tautien uhka.”
Silloin tajusin, että jemeniläisillä naisilla ei ole varaa olla heikkoja. He ovat vahvoja ja sinnikkäitä siitä huolimatta, että he elävät sietämätöntä elämää, jota ympäröi nälkiintymisen, pommien ja tautien uhka.
Heinäkuun alussa maassa on lähes 1300 todettua tartunnan saanutta ja 348 ihmistä on kuollut koronaan. Vain puolet maamme terveyskeskuksista ovat toimintakunnossa. Meillä on 700 tehohoidonpaikkaa (sisältäen 60 paikkaa lapsille) ja 500 hengityskonetta, joiden pitäisi riittää yli 30 miljoonan asukkaan väestölle.
Miten maamme ja naiset, jotka kantavat vastuun kotien hoidosta tiskaamisesta ruuanlaittoon ja siivoamiseen, voivat pitävät kaikki turvassa, huomioiden tautia rajoittavat toimenpiteet – käsienpesun ja fyysisen etäisyyden – näissä olosuhteissa?
Minulla ei ole siihen vastausta, sillä sen tulee olla yhteinen ponnistus kaikilta osapuolilta. Viranomaisten, lahjoittajien, avustusjärjestöjen ja paikallisten yhteisöjen on tehtävä parhaansa, jotta voimme rajoittaa koronaepidemian puhkeamisen vaikutuksia. Tarvitsemme kaiken tuen, mitä voimme saada: lääkintätarvikkeita, koulutusta ja rahoitusta humanitaariseen työhön. Tarve näille on ollut maassamme suuri jo aiemmin, ja nyt tarve avulle vain kasvaa entisestään.
Kun poikani syntyi, tuijotin häntä öisin tuntikaupalla. Katsoin hänen kauniita rauhallisia kasvojaan ja koin surua ja syyllisyyttä siitä, että olen tuonut hänet näin epävarmaan elämään. Tavattuani kaikki nämä inspiroivat naiset, olen sitoutunut olemaan yhtä vahva kuin he.
He ovat opettaneet minua sanomaan päivittäin ”Alhamdulillah”, koska voin tarjota pojalleni turvaa, terveyttä ja rakkautta. Muiden jemeniläisten sekä kansainvälisen yhteisön avulla toivon, että pystymme suojaamaan Jemenin lapsia ja heidän perheitään koronavirukselta, jotta he voivat kasvaa isoiksi ja toteuttaa unelmansa.
Pääkuvassa lääkäri Masar Khalid joka työskentelee Al-Basateenin terveyskeskuksessa Adenissa, Jemenissä.