Tämä on Jemenissä asuvan ja siellä poikaansa kasvattavan Sukaina-nimisen äidin kirjoittaman kolmiosaisen blogisarjan toinen osa. Sukaina työskentelee Pelastakaa Lapsille Jemenissä. Maa on ollut sodassa vuodesta 2015 saakka.
”Kun ajattelen poikaani, kyyneleet nousevat silmiini. Hän on kolmevuotias ja ainut mitä hän on koskaan kokenut, on sota.”
Tällainen oli se ilta, kun hän syntyi.
Oli keskiyö, kun supistukseni alkoivat. Meidän piti mennä kolmeen eri sairaalaan, ennen kuin löysimme sellaisen, jossa oli sähköt. Ilmaiskuja oli joka puolella – se oli niin pelottavaa. Lopulta tarvitsin keisarileikkauksen ja pyysin nukutusta, koska en halunnut kuulla pommien ääniä poikani syntyessä.
Sota on siis ollut osa hänen elämäänsä heti alusta alkaen. Minusta tuntuu, että se on varastanut hänen lapsuutensa. Hän on kolmevuotias! Hän haluaa mennä ulos ja ihmetellä asioita, mutta meidän täytyy pitää hänet sisällä, koska sisällä on turvallisempaa. Hän ei voi leikkiä ulkona vedellä, koska hän voisi saada koleran. Tai pelata jalkapalloa kadulla, koska se on liian vaarallista.
En halua tätä lapselleni.
Ennen sotaa meillä oli tapana pitää suuria sukukokoontumisia. Rakastin niitä. Kaikki söivät yhdessä. Lapset leikkivät – se oli onnellista aikaa. Nyt puhumme ainoastaan sodasta.
Olemme uupuneita. Olemme väsyneitä itkemään. Olemme väsyneitä sotaan. Ainut haluamamme asia on turvallinen elämä, jossa lapsemme voisivat elää normaalia elämää.
–
Suomessa Pelastakaa Lapset on käynnistänyt vetoomuksen, jolla nostetaan sodan jaloissa kärsivien lasten ääni kuuluviin. Allekirjoita vetoomus ja vaadi kanssamme Suomea ryhtymään välittömiin ja tuntuviin toimiin lasten suojelemiseksi konflikteissa: pelastakaalapset.fi/loppusodallelapsiavastaan