Väkivallan monia muotoja on vaikea välttää, jos seuraa päivittäisiä uutisia. Luulisin jakavani mielipiteeni melko monen kanssa sanoessani väkivallan herättävän voimakkaita epäoikeuden, suuttumuksen, turvattomuuden, pelon ja välillä jopa raivon tunteita – varsinkin tekojen kohdistuessa lapsiin ja muihin haavoittuvassa asemassa oleviin. Näin käy, koska väkivaltaiset teot ovat monesti ristiriidassa oman maailmankuvan ja sen sisältämän arvomaailman kanssa.
Osallistuin jokin aika sitten kansainväliseen kongressiin, jossa käsiteltiin seksuaalisen väkivallan ilmenemistä, taustavaikuttimia ja ennaltaehkäisyyn kehitettyjä ratkaisumalleja. Esittelin kongressissa Pelastakaa Lasten kehittämää lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn tehtyä verkkoaineistoa, www.otanvastuun.fi.
Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ei ole helppo asia kohdata myöskään aiheen parissa työskenteleville. Kun keskustelun kohteena on lapseen kohdistunut seksuaalinen teko ja työskentelyn tavoitteena tekoon johtaneiden tekijöiden tarkastelu, voi jokainen kuvitella, että kuuntelu ja yritys ymmärtää ei ole helppoa.
Meille ihmisille on luonnollista selittää ja perustella omaa toimintaamme. Näin on myös silloin, kun toiminta on vastoin yleisesti hyväksyttyjä tapoja ja jopa lakia. Lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen syyllistynyt voi selittää, tai oikeuttaa omaa toimintaansa sillä, että ei pidä aikuisen ja lapsen välistä seksuaalista kanssakäymistä haitallisena, tai katsoo aikuisella olevan oikeus toteuttaa omia seksuaalisia tarpeita.
Jonkin asian ajatteleminen ja asian toteuttaminen käytännössä ovat eri asioita. Lasten ajatteleminen seksuaalisessa mielessä ei tarkoita, että näin ajatteleva syyllistyisi lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Seksiin liittyvät ajatukset ja seksuaalinen käyttäytyminen ovat eri asioita. Seksuaalirikos on aina monien tekijöiden summa.
Kuullun mitätöinti tai jyrkkäsanainen tuomitseminen eivät ole tehokkaita keinoja muutoksen aikaansaamiseksi. Tämä pätee myös seksuaalirikollisten kanssa työskentelyyn. Arvostan seksuaalirikollisten parissa työskenteleviä, koska yritys ymmärtää itselle vaikeasti hyväksyttäviä ilmiöitä vaatii paljon psyykkistä työtä ja tasapainoilua.
Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen ihminen on vastuussa omista teoistaan. Ihmisen tulisi pystyä huomioimaan ympäristönsä ja sopeuttamaan toimintansa siten, ettei toiminta vahingoita ulkopuolisia.
Mielestäni on myös tärkeää tehdä ero ymmärtämisen ja hyväksymisen välille. Jos emme yritä ymmärtää väkivaltaisten ja itsellemme vieraiden tekojen syitä, emme pysty myöskään estämään itse tekoja. Omien arvojen ja periaatteiden vastaisen toiminnan ymmärtäminen ei ole helppoa eikä mukavaa, mutta se on silti mahdollista.
En usko, että maailmasta saadaan väkivallatonta, koska ihmisen historia on myös väkivallan historiaa. Menneisyyteen peilaaminen ei kuitenkaan saa viedä uskoa tulevalta. Myönteistä kehitystä on tapahtunut ja tapahtuu, ja paljon on vielä tehtävissä. Se, miten paljon, ja millaista, muutosta saadaan aikaan, riippuu meistä jokaisesta.
Jenni Häikiö
Kirjoittaja on psykologi ja työskentelee hankevastaavana Pelastakaa Lasten kotimaan lastensuojelutyössä ja on ollut mukana kehittämässä lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn tehtyä verkkoaineistoa.