Lastensuojelun tavoitteena on pääasiassa tehdä itsensä tarpeettomaksi. Perheitä tulisi voida ja osata tukea niin, että vanhempien omat voimat ja kyvyt riittävät lapsen terveen kasvun ja kehityksen turvaamiseen. Tämän lisäksi lastensuojelun asiakkaiden joukossa on myös niitä, joiden kohdalla suojeluvelvoite on päällimmäinen ja lapsi on huostaanotettava. Kun huostaanotto toteutuu, on lapselle pystyttävä tarjoamaan laadukasta ja kuntouttavaa hoivaa ja huolenpitoa, jonka voimin hän pystyy kasvamaan oman elämänsä toimijuuteen.
Lape-muutosohjelman työskentelyn aikana (vuodesta 2016 lähtien) on tuotettu monta ansiokasta mallinnusraporttia, joissa on ensimmäistä kertaa tässä maassa otettu laajalla toimijajoukolla kantaa siihen, mitä ajatellaan hyvän ja laadukkaan lastensuojelutyön olevan. Myös voimassa oleva lastensuojelulainsäädäntömme on jo ennen uusimpia täsmennyksiä hyvä ja ohjaa kuulemaan, osallistamaan ja kohtaamaan lasta, ottamaan läheisverkoston mukaan alusta asti ja tekemään vanhemmille omaa tuen suunnitelmaa.
Laatu lastensuojelussa on sitä, että lapsen asiaan ehditään paneutua ja luoda häneen sellainen suhde, joka mahdollistaa myös vaikeiden asioiden esille nostamisen.
Laatu on sitä, että tehdään mitä luvataan, ei sattumanvaraisesti tai yksilökohtaisesti vaan systemaattisesti. Laatu tulee siitä, että työntekijöillä on tarvittava osaaminen ja välineet sekä riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia hyödyntää niitä. Laatu on sitä, että asiakkaan asiaan ehditään paneutua ja luoda häneen sellainen suhde, joka mahdollistaa myös vaikeiden asioiden esille nostamisen. Laatu on myös sitä, että ollaan herkästi valmiita muokkaamaan työnteon tapoja tarpeiden ja lisääntyneen tiedon niin vaatiessa. Ja vähintään sitä on laatu, että lakiin kirjatut oikeudet ja velvollisuudet (mm. sijoitettujen lasten vanhempien oikeus omaan tuen suunnitelmaan) toteutuvat kaikkien lasten ja heidän vanhempiensa kohdalla.
Työntekijöiden määrä sekä työn organisoiminen on todettu keskeisiksi lastensuojelun laatuun vaikuttaviksi tekijöiksi useissa eri selvityksissä. Työn organisoimisen tavat vaihtelevat suuresti ja mm. sosiaalihuoltolain mukaista varhaisempaa tukea perheille ei välttämättä ole tarjolla. Rakenteilla on perhekeskusten verkosto ja tavoitteena on, että lasten ja perheiden auttamiseen matalalla kynnyksellä kyetään luomaan toimivat mallit. Lastensuojelu on puolestaan sellaista erityispalvelua, jossa ei enää saisi käydä niin, että lasten auttamiseen ei riitä aikaa ja resursseja.
Aulikki Kananoja ehdottaa lastensuojelun selvityshenkilönä laatimassaan raportissa asiakasmäärien osalta rajauksia ja toteaa, että lisäksi on tärkeää kehittää lastensuojelua ammattirakenteeltaan ja osaamiseltaan monipuolisempaan systeemisen tiimityön suuntaan, jossa myös asiakkaan oma osallisuus ja asiantuntijuus nousevat merkittävään rooliin. Lisäksi Kananoja painottaa vaikuttavuuden arvioinnin ja tutkimuksen tarvetta. Nämä kaikki esitykset ovat ehdottomasti tärkeitä ja mahdollistaisivat myös paremmin pitkäkestoisempien ja asiakasta aidosti tukevien suhteiden luomisen. Tämän hetkisessä asiakaspaineessa ja kiireen keskellä ei työntekijöillä voi olla riittävästi voimia paneutua kunkin lapsen kanssa työskentelyyn, joka on herkkyyttä, osaamista ja aikaa vaativaa tehtävä.
Lastensuojelussa liikutaan vahvasti yksityiselämän alueella ja varsinkin sijaishuollossa myös identiteetin muodostumisen ja aikuiseksi kasvamisen alueella. Ei ole yhdentekevää millä keinoilla lastensuojelun asiakkaiden kanssa työskennellään. Kustannusnäkökulmasta ei myöskään ole kyse mistään pienistä asioista. Lastensuojelun kokonaiskustannusten määrä suomen kuudessa suurimmassa kunnassa vuonna 2017 oli reilu 349 miljoonaa joista sijaishuollon kustannusten osuus oli lähes 79%[i]. Luulisi, että sekä inhimillisesti että taloudellisesti olisi suurtakin kiinnostusta siihen mitä lastensuojelussa tehdään ja miten vaikuttavaa se on.
Yksinkertaisimmillaan vaikuttavuus on sitä, että ongelma ratkeaa tai elämänlaatu kohenee. Lastensuojelussa työskennellään usein monisyisten ja toisiinsa kietoutuneiden ongelmien kanssa, joiden kohdalla voi olla vaikea suoraan sanoa muuttuiko jokin ja kuinka paljon. Mahdotonta tämä tuskin kuitenkaan on. Tähän tarvitaan panostusta, systemaattista ja pitkäkestoista seurantatutkimusta sekä vaikuttavuusarviointeja. Ei pelkästään erilaisiin selontekoihin liittyen eikä perustyön ohella tehtävänä, vaan erillisenä resurssina.
Lastensuojelussa tulee olla mahdollisuus lasten ja perheiden tukemiseen riittävän varhain ja aitoa välittämistä siitä, että lapset saavat mahdollisuuden kasvaa ja kukoistaa.
Aulikki Kananojan selvitys nostaa esille tämän tutkimuspohjaisen tiedon tarpeen lastensuojelussa. Meillä tulee olla tietoa siitä miten eri toimenpiteet vaikuttavat ihmisten elämään ja onko niistä oikeasti apua. Ja ennen kaikkea meillä tulee lastensuojelussa olla mahdollisuus laadukkaaseen ja merkittävään kohtaamiseen, lasten ja perheiden tukemiseen riittävän varhain ja aitoa välittämistä siitä, että lapset saavat mahdollisuuden kasvaa ja kukoistaa riippumatta siitä, millaisiin ongelmiin heidän vanhempansa elämässä törmäävät ja joutuvat. Lapsilla on oikeus saada laadukasta ja vaikuttavaa tukea. Lapsen oikeudet hyvään elämään toteutuvat silloin kun yhteiskunta toimii läpinäkyvästi ja johdonmukaisesti niissä kohdin, kun tukea tarvitaan.
Pelastakaa Lapset toivoo, että lasten ja perheiden asiat nostetaan vielä eduskuntavaalien viime metreillä vahvasti keskusteluun. On ensisijaisen tärkeää, että suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa lasten asiat ovat prioriteettilistan kärjessä. Vähintä mitä tulee seuraavalla hallituskaudella tehdä, on se, että lastensuojelun laatu ja resurssit saadaan kuntoon.
Tove Lönnqvist, kehittämispäällikkö
Pelastakaa Lapset ry
Riitta Hyytinen, johtaja, kotimaan ohjelma
Pelastakaa Lapset Ry
[i] https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/18_06_20_Lastensuojelu_raportti_2017.pdf