ALLEKIRJOITA VETOOMUS LASTENSUOJELUN PUOLESTA >>
Suomessa ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä paljon huostaanotettuja ja sijoitettuja lapsia kuin nyt. Lapsen sijoitus voi maksaa kunnalle jopa 10 000 euroa kuukaudessa. Kuinka paljon inhimilliseltä hädältä, vanhempien huonommuuden ja voimattomuuden tunteelta voitaisiin säästyä, jos lapsen oireiluun olisi resursseja puuttua jo varhain, esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa?
16-vuotias nuori sijoitetaan akuutissa tilanteessa kotoaan kiireellisesti. Sijoituksen syitä ovat koulunkäymättömyys, kuljeskelu, päihteidenkäyttö sekä vanhemman uupumus.
Vyyhtiä purettaessa ilmenee, että kyseessä on kolmivuorotyötä tekevän yksinhuoltajan lapsi. Perheellä on heikot omat verkostot. Lapsi on huoltajan työvuorojen vuoksi jo varhain viettänyt paljon aikaa yksin. Harrastaminen ei ole huoltajan epäsäännöllisten työaikojen vuoksi ollut mahdollista.
Päiväkodissa kiinnitettiin huomioita lapsen vilkkauteen, mutta suuressa ryhmässä lapsen tilanne ei noussut yli riittävän huolikynnyksen. Koulussa poissaolot ovat pikkuhiljaa lisääntyneet. Ala-asteella kiinnitettiin huomiota lapsen keskittymiskykyyn, mutta tutkimukset jäivät kesken. Vuosiluokan lääkärintarkastukset ovat jääneet tekemättä täyttämättä olevien vakanssien vuoksi, sillä huoli lapsesta ei ole ollut akuutti. Huoltaja on aikanaan hakenut apua perheneuvolasta, mutta jono sinne oli pitkä ja asia jäi.
Oma terveydentila ja jaksaminen ovat heikolla tolalla, mutta avun etsiminen, jonottaminen ja vaatiminen ovat tuntuneet ylivoimaisilta.
Arviointijakson aikana ilmenee, että lapsella on diagnosoimaton neuropsykiatrinen häiriö, mikä on vaikuttanut siihen, että koulunkäynti on takunnut ja nuori on lopulta omana ratkaisunaan jättäytynyt tunneilta pois. Yksinolo on ajanut hakemaan seuraa. Päihteitä käyttävän porukan imu on vienyt mukanaan ja tarjonnut seuraa.
Huoltaja on omien voimavarojensa puitteissa tarjonnut turvallista ja välittävää kotia, mutta kokee jääneensä tilanteessa yksin. Arki ja talousasiat ovat vieneet aikaa ja voimavaroja. Oma terveydentila ja jaksaminen ovat heikolla tolalla, mutta avun etsiminen, jonottaminen ja vaatiminen ovat tuntuneet ylivoimaisilta.
Sijoituksen aikana lähdetään rakentamaan hoitokontaktia sekä lapselle että vanhemmalle. Lisäksi etsitään keinoja ja tukea kouluun sekä mielekästä ja mahdollista vapaa-ajan harrastusta. Ilmenee, että huoltajalla olisi ollut oikeus taloudellista tilannetta helpottaviin tukiin, mutta hän ei ole ollut niistä tietoinen.
Kuinka paljolta inhimilliseltä hädältä, huonommuuden ja voimattomuuden tunteelta olisi voitu säästyä, jos lapsi olisi saanut oikeita ja riittäviä tukitoimia jo päiväkoti–ikäisenä? Tai harrastaminen olisi koulupäivän yhteydessä mahdollista? Tai vuorotyöläisen lapsen hoitokuviot olisi hyvin järjestetty? Tai oppilashuollon resurssit olisivat kunnossa?
Lastensuojelussa sijoitus kodin ulkopuolelle voi maksaa kunnalle jopa 10 000 euroa kuukaudessa. Mitä samalla summalla saisi lastensuojelun ehkäisevissä palveluissa, kuten varhaiskasvatuksessa?
Tove Lönnqvist
on työskennellyt yli 20 vuotta lastensuojelun kentällä vastuusosiaalityön, arvioinnin ja sijaishuollon parissa. Hän on toiminut muun muassa johtavana sosiaalityöntekijänä ja nuorten kriisityön ja vastaanoton johtajana. Tällä hetkellä Tove työskentelee lastensuojelun palvelutoiminnan kehittämispäällikkönä Pelastakaa Lapset ry:ssä. Tove suhtautuu intohimoisesti lapsen oikeuksia ja osallisuutta koskeviin asioihin.
