ALLEKIRJOITA VETOOMUS LASTENSUOJELUN PUOLESTA >>
Näyttelijä Lotta Lehtikari ei tiennyt lastensuojelusta mitään ennen kuin alkoi valmistautua Pala sydämestä -televisiosarjan päärooliin. Keskustellessaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa, hän oivalsi erään merkittävän yhtymäkohdan omaan elämäänsä.
Teksti: Raili Mykkänen Kuvat: Yle Draama
Näyttelijä Lotta Lehtikari sanoo menetysten olevan osa elämää.
”Lasten kohdalla vain olisi niin tärkeää, että turvallinen aikuinen eläisi myötä lapsen kanssa, kun hän joutuu kohtaamaan menetyksen”, näyttelijä toteaa. Ei ole olemassa ”vain” menetyksiä, jos henkilö tai eläin on ollut lapselle merkityksellinen.
Pala sydämestä televisiosarjan päähenkilö, lastensuojelun sosiaalityöntekijä Rita kärsii vielä keski-ikäisenä lapsuudessa kokemastaan traumasta, saamatta selvyyttä, miksi työssä eteen tulevat tapaukset nostattavat hänessä niin voimakkaita tunteita.
Lotta Lehtikari näyttelee lastensuojelun työntekijää Pala Sydämestä -sarjassa.
”Roolityön alussa ajattelin, että Ritan trauman syy on hänen pikkuveljensä kuolema. Rita menetti veljensä ollessaan itse hyvin nuori. Sarjan edetessä, ja roolinhenkilöni persoonan auetessa itselleni enemmän, tajusin ihan viime hetkellä, että ei Ritan trauma syntynyt pelkästään kuolemasta, vaan siitä, ettei pikkuveljen kuolemasta saanut puhua, että Rita jätettiin yksin”, sanoo Lotta Lehtikari.
Ritaa oli haluttu suojella surulta. Ajatus kaunis, mutta keinot täysin vääriä.
”Ei lasta tarvitse suojella surulta”, sanoo Lotta Lehtikari. ”Surun tehdessä kipeää, meidän olisi hyvä olla lapsen lähellä ja antaa surun nousta pintaan. Muuten kipu ja turvattomuus jää helposti kehoon.”
”Se traumatisoi, jos ei ole riittävää turvaa, kun suuret tunteet lyövät yli lapsen mielen. Ei lapsella ole kykyä käsitellä niitä yksin.”
Näyttelijä Lotta Lehtikari haastatteli rooliaan varten myös sosiaalityöntekijöitä. Selvisi, että rahan takia he eivät kyseiseen ammattiin olleet hakeutuneet.
”Käsitin, että monilla oli jokin lapsuuden kokemus, joka vahvisti halua tehdä työtä juuri lastensuojelun parissa”, Lotta Lehtikari kertoo.
Lotan näyttelemän Ritan sanoin ”sosiaalityöntekijöinä saatamme elää vuosia asiakkaan rinnalla ilman, että mitään isoa ratkaisua ilmaantuu”. Asioiden jakamiseen sisältyy turvan kokemus.
Sarjaan valitut lastensuojelutapaukset näyttävät sen, kuinka moninaisin syin lastensuojelun asiakkaaksi saatetaan päätyä. Yhteistä kaikille tapauksille on ammatillisen lisäavun tarve.
Toinen vanhemmista sairastuu vakavasti, jolloin lasten arjen rakenteet muuttuvat pysyvästi. Toisessa jaksossa uusperheen arjessa ei olekaan tilaa aiemmin syntyneille lapsille. Sitten on vastassa nuori, jolla ilmenee vaikeuksia jaksaa koulussa, löytää harrastusta ja pysytellä kaveriporukoissa.
”Lastensuojelu on haastavaa, monimutkaista ja moniulotteista. Siinä työssä, jos missä, ovat hyvät neuvot tarpeen.”
Lotta Lehtikari on myös miettinyt, mitä sosiaalityöntekijöillä on edessään, kun koronapandemia on ohitse. Erillään pysyttelyn vaatimus pakotti ihmiset jäämään vähän kuin niille sijoilleen, niihin ihmissuhteisiin, jotka itse kullakin on rajoitusten alkaessa ollut tai, joita ei ole ollut. Sosiaalisen turvan riittämättömyys tulee näkyväksi vasta viiveellä.
”Vaikka mieli pyrkii järkeistämään kokemuksia, eivät tunteet ole järkeviä. Ihmisessä voi olla epämääräistä pahaa oloa, eikä hän tiedä mitä sen kanssa tehdä.”
Näyttelijän ammatin ohessa Lotta Lehtikari toimii myös Rosen-terapeuttina. Vaikka terapiaan saapuvat asiakkaat ovat aikuisia, tunteet, joiden äärelle päädytään, ovat useimmiten lapsuudesta.
Pala Sydämestä -sarja on nähtävissä Yle Areenassa.
”Syrjään työnnetyt tunteet saattavat ilmetä kroonisina lihasjännityksinä ja psykosomaattisina oireina. Kehon koskettaminen läsnäolevasti ja luvan kanssa, saattaa avata mielen kohtaamaan tukahdutettuja tunteita. Keho on tunteiden koti”, sanoo Lotta Lehtikari.
Pala sydämestä -sarjan päähenkilön koko olemus on tiukka, jotenkin jähmettynyt, eikä hänen ole helppo olla itsensä kanssa, niin sosiaalialan ammattilainen kuin onkin. Sen sijaan ulkopuolisten on helppo nähdä sisäisen ristiriidan merkit, liian kova työtahti ja alkoholin kulutus.
”Rosen-menetelmän kautta olen nähnyt, miten fyysisen ja psyykkisen jännityksen hellittäminen vapauttaa voimavaroja. Niinpä vaikeiden kokemusten turvallinen käsittely tulisi olla jokaisen lapsen oikeus. Sarjan päähenkilön Ritan elämä on raskasta, koska hän on menneisyytensä vanki. On vaikea tulla onnelliseksi, jos ei tiedä, miksi on onneton”.