Politiikan jännittävä kevät on siirtynyt vaiheeseen, jossa linjataan pian aloittavan hallituksen tavoitteita tuleville vuosille. Neljän vuoden ohjelman kirjoittaminen on haastavaa, sillä toisaalta maailma muuttuu vauhdilla ja toisaalta neljä vuotta on kovin lyhyt aika isojen uudistusten tekemiseen.
Köyhyyden pitkä varjo voidaan katkaista
Lasten hyvinvointi on kiinni arjen päätöksistä ja teoista. Köyhyydestä johtuva eriarvoisuus on yksi aikamme vaikeimmista haasteista. Perheiden pitkittyneet toimeentulo-ongelmat vaikeuttavat paitsi jokapäiväistä elämistä myös heijastuvat suoraan pidempiaikaisesti lasten hyvinvointiin. Köyhyyden seurauksena tunne osattomuudesta ja yksinäisyydestä kasvaa. Ulkopuolisuuden tunne ja itsensä erilaiseksi kokeminen lisäävät häpeän tunnetta ja riskiä tulla kiusatuksi.
Köyhyys periytyy ja haavoittaa monia sukupolvia. Tutkimukset osoittavat lasten huostaanottojen ja mielenterveysongelmien olevan vahvasti yhteydessä vanhempien toimeentulovaikeuksiin. Jatkuva huoli toimeentulosta stressaa ja siten heikentää vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta ja voimia tukea lasta esim. koulunkäynnissä. Erityisessä riskissä ovat ne lapset, joiden vanhempien vähävaraisuuteen liittyy päihde- tai mielenterveysongelmia.
Köyhyydellä on todella pitkä varjo ja sen kokeminen on erityisen haitallista pikkulapsivaiheessa, jolloin luodaan perusta ihmisen kehitykselle.
Tämän vuoksi lapsi- ja lapsiperheköyhyyden vähentäminen on nostettava yhdeksi tulevan hallituksen tärkeimmistä tavoitteista ja sen onnistumista mittaavaksi mittariksi.
Toimivat peruspalvelut, erityisesti varhaiskasvatus ja koulut voivat tukea lapsen kehitystä paljon silloin kun kotona asiat eivät ole täysin kunnossa. Siksi subjektiivisen varhaiskasvatuksen oikeus tulee palauttaa kaikille lapsille ja turvata riittävät resurssit sen laadukkaalle toteutumiselle. Neuvolatoiminnan ja muiden matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus, koulujen luokkakoot, oppilashuollon resurssit ja harrastusmahdollisuuksien turvaaminen kaikille ovat tärkeitä tekijöitä lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin vahvistamisessa.
Lapsiin investoimisen tuloksellisuudesta tiedetään nykyisin aiempaa enemmän. Haavoittavassa asemassa olevien lasten tukeminen varhaisessa iässä parantaa vanhempana koulutustasoa, terveydentilaa, sosiaalisuutta, taloudellista tuottavuutta ja vähentää rikollisuutta. Hallitusohjelmassa on sitouduttava selkeisiin toimenpiteisiin lapsiköyhyyden vähentämiseksi.
Suomella on varaa auttaa kaikkein köyhimpiä
Konfliktit, köyhyys ja tyttöjen syrjintä. Siinä tärkeimmät syyt, joiden takia yli miljardin lapsen lapsuus loppuu aivan liian aikaisin. Kyse on usein rakenteista, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta. Rakenteista, joiden muuttamiseksi myös Suomen pitää toimia pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti kaikilla mahdollisilla foorumeilla.
Suomen kehitysrahoituksen taso on jäänyt jälkeen YK-tavoitteista ja se on huomattavasti alhaisemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Tulevan hallituksen tulee sitoutua kehitysrahoituksen nostamiseen siten, että 0,7 % BKTL-tavoite voidaan realistisesti saavuttaa kahden vaalikauden aikana. Rahoitusta tulee kohdentaa erityisesti äärimmäisen köyhyyden vähentämiseen.
Ulkoministeriön teettämien evaluaatioiden mukaan järjestöjen työ on tehokasta ja tavoittaa erityisen haavoittavassa asemassa olevia kohderyhmiä. Hyvien evaluaatiotulosten pitää vaikuttaa myös kehitysrahoituksen painopisteisiin. Siksi on tärkeää, että 15 % kehitysrahoituksesta ohjataan jatkossa kansalaisjärjestöjen tekemään työhön. Tämä on tärkeää myös siksi, että kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä on monissa maissa viime aikoina pyritty kaventamaan.
Tulevan hallituksen listalta ei haasteita puutu. Pitkäjänteinen työ köyhyyden vähentämiseksi ja lasten hyvinvoinnin lisäämiseksi niin Suomessa kuin maailmalla on kuitenkin se painopiste, johon kannattaa satsata. Hyvä yhteiskunta laittaa lapset etusijalle. Sixten Korkmanin sanoin: Mikään priorisointi ei voi olla politiikassa tärkeämpi.
Hanna Markkula-Kivisilta
pääsihteeri
Pelastakaa Lapset