Köyhyys kadottaa haaveiden maailman. Näin todettiin taannoin eräässä köyhyyttä käsittelevässä tilaisuudessa. Kuvaus on osuva paitsi aikuisten, myös lasten kohdalla. Lapsen ääni kyselymme mukaan 16 % vähävaraiseksi itsensä määritelleistä lapsista ei usko koskaan saavuttavansa unelmiaan. Unelmilta on katkaistu siivet jo lapsuudessa. Se tuntuu pahalta.
Aiheesta on kirjoittanut myös professori Juho Saari, jonka mukaan pysyvä taloudellinen niukkuus ei kannusta vaan lannistaa ja se lisäksi lyhentää tulevaisuuden aikajänteitä. Vanhempien huoli rahasta heijastuu myös lapseen, joka saattaa jo pienestä pitäen omaksua ajatuksen, ettei unelmiin ole varaa. Mitä tällainen näköalattomuus tekee lapsen tulevaisuuden suunnitelmille, haaveille ja unelmille?
”Vanhemmat riitelee joskus rahasta, mulla on huono omatunto, jos tarvitsen esim. uudet kengät, kun vanhat on menneet rikki ja on pitänyt ostaa uudet.”
Tuore Lapsen ääni -raporttimme avaa lasten ajatuksia omista tulevaisuuden suunnitelmistaan ja unelmistaan. Lasten unelmat liittyvät hyvinkin tavallisiin asioihin: omaan kotiin, työpaikkaan ja perheeseen. Tällaiset perusasiat toivoisi jokaisen lapsen saavuttavan, niihin pitäisi jokaisella olla Suomessa mahdollisuus. Valitettavasti perheen varallisuudella on kuitenkin merkitystä lasten tulevaisuususkoon – mitä heikompi taloudellinen tilanne, sitä heikompi usko omiin mahdollisuuksiin.
Perheen varallisuus heijastuu myös lasten vanhemmiltaan saaman tuen ja kannustuksen määrään. Varakkaiden perheiden lapsista 91 % kertoi saaneensa huoltajiltaan tukea koulunkäyntiin, kun vähävaraisten perheiden lasten kohdalla luku oli 70 %. Vähävaraisen perheiden lapset olivat kokeneet myös enemmän vähättelyä tulevaisuuden suunnitelmiinsa liittyen. Miten perhetaustan aiheuttamia eroja voitaisiin tasoittaa? Miten saada jokaiselle lapselle sellainen tunne, että omia unelmia kannattaa tavoitella? Että jokaisella meillä on vahvuuksia, joiden avulla voimme mennä eteenpäin kohti unelmiamme.
”Eriarvoisuuden ja köyhyyden tutkijat puhuvat empatiakuilusta eli myötätunnon puutteesta ja siitä, etteivät hyväosaiset osaa asettua huono-osaisten asemaan.”
Lasten tulevaisuuden kannalta eräs suuri huoli liittyy henkiseen hyvinvointiin. Kyselymme vastaajista vain 53 % kertoi olevansa tällä hetkellä tyytyväinen henkiseen hyvinvointiinsa. Lähes puolet arvioi henkisen hyvinvoinnin pysyvän huolenaiheena myös tulevaisuudessa. Erityisen korkea (83 %) huoli oli niillä lapsilla, joiden perhe oli hyödyntänyt mielenterveyspalveluita aikaisemmin. Mielenterveys kytkeytyy tiiviisti myös taloudelliseen tilanteeseen ja perheen muiden jäsenten hyvinvointiin, kuten eräs vastaaja totesi: ”[Tulevaisuudessa minua huolestuttaa] mielenterveysongelmaisen äidin rahatilanne.” Toinen taas kuvasi tilannettaan näin: ”Opinnoissa isona esteenä on oma mielenterveys ja jaksaminen. Raha asiat ovat myös tulevaisuuttani isosti koskettava asia.”
Eriarvoisuuden ja köyhyyden tutkijat puhuvat empatiakuilusta eli myötätunnon puutteesta ja siitä, etteivät hyväosaiset osaa asettua huono-osaisten asemaan. Olipa taloudellinen tilanteemme mikä hyvänsä, muistetaan, ettei lapsi ole koskaan syypää perheensä taloudelliseen tilanteeseen eikä lapsen tulisi joutua kantamaan syyllisyyden taakkaa olemassa olostaan. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun pohdimme miten vähävaraisuus vaikuttaa lapsen elämään ja voisimmeko itse olla jotenkin tukemassa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa eläviä perheitä.
Aino Sarkia
koordinaattori
Eväitä elämälle -ohjelma
Pelastakaa Lapset