Tuuli heiluttaa pitkän mekkoni helmoja ja pääni ympärille kietomaani huivia. Tuulen henkäys ei kuitenkaan virkistä tai tuo helpotusta polttavaan kuumuuteen. Se vain lennättää hiekkaa silmiini. Olen Somalimaan Buraossa ja katselen hiljaisuudessa hylättyä kylää, jonka kaikki asukkaat – aikuiset ja lapset, lampaat, vuohet ja kamelit – ovat lähteneet etsimään ruokaa, vettä ja laidunmaita. Tai niin luulemme, kunnes huomaamme kolme nuorta poikaa katoksen alla piilossa. He odottavat sateita, joiden pitäisi alkaa huhtikuussa. Lähistöllä on viljelysmaata ja jos sateet vain alkavat, ovat pojat valmiina kylvämään siemenet. Kuivuuden katastrofaalisista seurauksista huolimatta somalit eivät ole luovuttaneet.
Yli 600 000 ihmistä on joutunut lähtemään kuivuuden vuoksi liikkeelle maan sisällä sitten viime vuoden marraskuun. Lähes puolet heistä on paennut maaliskuun 2017 aikana, mikä kuvastaa tilanteen pahenemista. Yli kuusi miljoonaa somalia, puolet maan väestöstä, tarvitsee apua. Jokainen matkallani tapaamani perhe oli menettänyt jo vähintään puolet karjastaan, useimmilla oli hengissä enää muutama heikkokuntoinen vuohi tai lammas. Näille ihmisille karja on kaikki: se on elinkeino, pankkitili ja sosiaaliturva. Karjan maidosta lapset saavat tärkeitä ravinteita ja kun sairastunut lapsi on vietävä hoitoon kaukana olevaan sairaalan, voidaan lammas tai vuohi myydä kustannusten kattamiseksi. Karja on myös paimentolaisten identiteetti ja itsetunto; se mistä ollaan ylpeitä.
”Emme ole koskaan kokeneet tällaista”
Kuuntelen siis matkallani ihmisiä, jotka ovat menettäneet kaiken. Ja hädänkään hetkellä he eivät syyttele maailman mahtimiehiä tai rikkaita valtioita joiden kulutusjuhla on aiheuttanut ilmakehän lisääntyvän kasvihuonekaasupitoisuuden ja siitä aiheutuvan ilmaston lämpenemisen. ”Emme ole koskaan kokeneet tällaista”, kertoo kylän vanhus. Hänen kasvot ovat täynnä ryppyjä. Hänen kumarassa oleva heikko vartalonsa kertoo, että tämä vanhus on elämänsä aikana kokenut monia vaikeuksia, mutta niistä on selvitty. Kuivuuskausia on ollut aikaisemminkin, mutta ei tällaista. Sateet ovat olleet vähäiset tai jääneet kokonaan tulematta jo useamman sadekauden ajan. Sateiden pitäisi alkaa huhtikuussa, mutta katse taivaalle ei tuo lohtua. Missään ei näy kerääntyviä pilviä. Kotiin palattuani googlailen Somalian sääennusteita, jotka eivät lupaa hyvää.
”Akuutista aliravitsemuksesta kärsiviä lapsia arvioidaan Somaliassa olevan jo 360 000. Se on yli puolet Helsingin väkiluvusta.”
Kun lapset eivät saa riittävästi ruokaa ja ravinteita, siitä seuraa aliravitsemus. Jos aliravittu lapsi ei saa ajoissa hoitoa, voi aliravitsemus vaikuttaa pysyvästi lapsen kasvuun ja kehitykseen. Heikossa kunnossa oleva lapsi myös sairastuu helposti esimerkiksi ripuliin tai tuhkarokkoon. Pahimmassa tapauksessa aliravittu lapsi menehtyy. Akuutista aliravitsemuksesta kärsiviä lapsia arvioidaan Somaliassa olevan jo 360 000. Se on yli puolet Helsingin väkiluvusta.
Pelastakaa Lapset toimittaa hädänalaisille perheille puhdasta vettä ja varmistaa, että aliravitut lapset saavat hoitoa. Ylläpidämme liikkuvia terveysklinikoita, joissa lapsia ja aikuisia hoidetaan, heidän kuntoaan seurataan ja äidit saavat ohjeita ja tukea lasten hyvinvoinnin varmistamiseen. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat köyhät perheet saavat käteisavustusta hankkiakseen ruokaa. Apumme on tavoittanut jo yli 600 000 ihmistä.
Kun katson Pelastakaa Lasten tukemalla vesipisteellä lapsia, en voi olla kaikesta tästä hädästä huolimatta hymyilemättä. Vieraisiin kohdistuva ujous ja silmistä loistava uteliaisuus on niin tuttua. Tuo sama vieno kikatus ja ystävän selän taakse piiloon meno on lapsille ominaista ihon väristä, maasta tai uskonnosta riippumatta. Meidän on autettava nyt. Lapset eivät voi odottaa.
Anne Kanene
Lastensuojelun neuvonantaja
Pelastakaa Lapset