Taidot ja vahvuudet

Olemme kuunnelleet ja koonneet yhteen 3-12-vuotiaiden lasten ajatuksia heillä olevista taidoista ja vahvuuksista! Tapasimme lapsia päiväkodeissa ja palveluista kootuissa lapsiryhmissä. Lasten mielestä on tärkeää, että erilaisista taidoista ja vahvuuksista jutellaan ja lapset tulevat huomatuksi monenlaisten taitojensa kautta.

1. Monenlaisia taitoja!

Pääasiassa lapset ovat kertoneet asioista, joita tykkäävät tehdä, joissa kokevat olevansa hyviä tai joista ovat saaneet toisilta hyvää palautetta.

”Osaan nukkua valot päällä!”
”Osaan solmia kengännauhat pimeessä, mutta en osaa kuperkeikkaa.”
”Mä pystyn liitämään!”
”Olen hyvä rakastamaan.”
”Oon hyvä jahtaamaan veljeä.”
”Osaan kaikki Lego Ninjago –liikkeet. ”
”Osaan kaikki HPK:n kannatuslaulut ulkoa.” (Alkaa laulamaan)
”Osaan kiipeillä!”
”Olen hyvä autoleikeissä ja uimisessa!”
”Tiedän paljon dinosauruksista. ”
”Tappamaan kaikki pahikset!”
”Muurahaistieto.”
”Osaan auttaa. ”
”Osaan hyppiä tosi paljon trampalla.”
”Olen ystävällinen ja hyvä kaveri. ”
”Oon nykyisin aika hyvä olemaan oma itseni. En enää feikkaa. Mua saa pitää outona, jos se on se sana. Mä oon sillä tavalla rohkee, etten pelkää olla toisten mielestä outo.”
”Oon tosi hyvä hoitaa kissoja. Oon hyvä hoitaa koiria. Mutta se toisen hoitaminen ei aina ole helppoa!”   

Lapset kertovat myös itselleen tärkeiden ihmisten taidoista ja vahvuuksista mielellään!

”Arvaa mitä? Mun isi osaa sahata!”
”Mun veli. Se on paras! Se pelaa aina ja saa tapettuu kaikki peleissä!”
”Meidän perhe on vahva!”

2. Kuka huomaa, kun minä onnistun?

Lasten mielestä on tärkeää, että aikuiset näkevät lapsen hyvänä ja joku huomaa ne asiat, joissa on hyvä. Silloin kun onnistumisen huomaa itselle tärkeä lapsi tai aikuinen, se tuntuu erityisen kivalta!

”Oon ihan tosi hyvä tekemään kakkuja ja pesemään astioita! Mä olen äitin pikkuapuri. Äiti sanoo että mä oon niin pus pus rakas!”
“Mun liikkaope on tosi kiva! Mä tykkään kun se aina kannustaa ja uskoo että mä onnistun.”

Toisinaan taito tai onnistuminen ei ole lapselle itselleen henkilökohtaisesti tärkeä sillä hetkellä, mutta lapsi saa sen kautta arvostusta tietystä yhteisöstä tai vertaisryhmästä.

A: ”Sä laitoit tähän kuvan luistimista. Mitä sä haluisit kertoa?”
L: ”Oikeestaan mä en hirveesti tykkää enää luistella. Paitsi koulussa, kun siellä kehutaan aina. Kun mä osaan aika hyvin, kun pienenä luistelin paljon.”

Lapset pohtivat työpajoissa sitä, millaisia asioita juuri he yksilöinä haluavat oppia ja toisaalta, millaisia asioita olisi hyvä oppia esimerkiksi eskarissa yleisen mielipiteen mukaan.

”Eskarissa mä haluun oppii pelaa jalkkista paremmin, koska se on ihan parasta maailmassa!”
“Eskarissa on hyvä oppia tekemään läksyt, lukemaan ja syömään ruokalassa!”

3. Yhteisöllinen kannustus!

Olemme tietoisesti sanoittaneet ääneen lapsissa ja lapsiryhmissä näkemiämme vahvuuksia ja mahdollisuuksia.

”Sä olit kyllä rohkea kun tulit tänne. Mä muistan, miten sä kerroit alussa, että sua jännittää ihan tosi paljon. Ja nyt saa oot koko ajan täällä mukana kaikessa. Se on musta tosi iso juttu.”
”Huomasitko miten iloinen mieli Annille tuli, kun lainasit kynää. Se oli ystävällistä!”
”Taidatkin olla aika taitava piirtämään ja keskittymään?”
”Sä selvästi saat toiset nauramaan. Sepä onkin hieno taito!”

Lapset ovat myös itse aktiivisia antamaan tunnustusta taidoista ja vahvuuksista toisilleen ja ja aikuisille.

4. Erilaisuuden kunnioittaminen

Lasten kanssa on pohdittu erilaisuuteen liittyvistä asioita. Lapset ovat lähestyneet aihetta ominaisuuksien sekä taitojen suhteen:

”Voi olla ihan erilainen tukka ja pituus vaikka on ihan samanikäinen.”
”On oikeus olla eri makuaistisia”
”Me ollaan molemmat ekalla, mutta Kalle ei osaa kirjoittaa ja mä osaan. Kalle on kyllä kaikista nopein juoksemaan hippaa!”

Eri lapsille erilaiset asiat ovat onnistumisia, mikä tulee hyvin esiin esimerkiksi päiväkodeissa käydyissä keskusteluissa. Päiväkodeissa näkyväksi tuli myös se, että liian tarkat ”normaalin kehityksen arviointikriteerit” saattavat hyväntahtoisuudessaankin kaventaa normaalia ja fokusoida työtä riskien ja huolten havainnoimiseen monenlaisten taitojen ja vahvuuksien sijaan.  Sama käy palvelukohtaamisissa, joissa huolenpidon ja tuen tarpeiden rinnalla ei kiinnitetä huomiota lapsella oleviin vahvuuksiin ja voimavaroihin.

5. Riskejä vai mahdollisuuksia?

Voimme löytää onnistumisia ja vahvuuksia monenlaisista asioista  Olemme oppineet, että esimerkiksi peliyhteisö voi olla lapselle merkityksellinen paikka juuri onnistumisen ja taitojen näyttämisen ja kehittämisen areenana. Peliyhteisöissä vaaditaan lasten mukaan  nopeita reagointitaitoja, mielikuvitusta, enkun kielen taitoa, hyviä käytöstapoja, keskittymiskykyä. Näitä pelaamisen taustalla olevia ja pelaamisen lomassa kehittyviä taitoja voi tunnustaa ja valjastaa myös muuhun tekemiseen, vaikka pelaamisen määrää itsessään olisi hyvä rajoittaa.

Palveluista kootuissa ryhmissä tapaamillamme lapsilla on ollut elämässään hylkäämisen, kiusaamisen ja väkivallan kokemuksia, jotka aiheuttavat ulkopuolisuuden, häpeän ja alemmuuden tunteita. Heille on ollut  merkityksellistä saada vertaisryhmissä ja aikuisilta tunnustusta siitä, että he ovat itsessään hyviä, osaavia ja onnistuneita. Myös lasten erilaiset “selviytymiskeinot” haastavassa elämäntilanteessa, ovat kehittäneet lapsille erityisiä taitoja kuten vastuun kantamisen taidon. Siitä voi hyötyä monessa muussakin asiassa, vaikka lapsen olisi hyvä saada elää lapsuuttaan lapsena.

”Ne sanoo, et mun ei tarviis huolehtii niin paljoo kaikesta. Mut mä oon kyllä  hyvä huolehtii toisista. Mä huomaan jos on paha mieli ja osaan hoitaa eläimii. Ja mulle on tärkeetä että luonto tai tää maapallo säilyy hyvänä. Silloin eläimilläkin on hyvä olla.”

6. Jokaisella on taitoja ja vahvuuksia!

Joidenkin lasten onnistumiset tulevat arjessa toistuvasti näkyväksi ja tunnustetuksi, toisten taidot jäävät muita useammin piiloon tai hukkuvat huolipuheen alle. Oleellista on tarkastella omaa arvomaailmaa ja näkökenttää. Millaiset taidot ja vahvuudet huomaamme? Millaisissa asioissa lapsia kannustamme? Kun arvioimme lapsia omilla mittareillamme, voisimme toisinaan heittäytyä kokeilemaan, luonnistuuko kengännauhojen solmiminen pimeässä, nukkuminen valot päällä tai roikkuminen pää alaspäin puussa? Tai miten sinulle käy muurahaistietovisassa?

Tekstin on koonnut Arjesta voimaa -hankkeen hankesuunnittelijat Reetta Kalliomeri ja Katja Mettinen. Tekstin opit ovat syntyneet osana Arjesta voimaa -kehittämishanketta.