MYÖNTEISEN TUNNISTAMISEN TOIMINTATAPA LASTEN JA AIKUISTEN SANOITTAMANA PÄIVÄKODISSA
Myönteisesti tunnistava varhaiskasvatus -pilotti
Toteutimme vuoden 2019 aikana Lempäälässä ja Hämeenlinnassa neljässä päiväkodissa myönteisen tunnistamisen pilotin, jossa oli mukana 3-6 –vuotiaita lapsia, vanhempia sekä päiväkodin henkilöstöä. Toteutimme pilotin yhteistyössä SOS-Lapsikylän sekä Tampereen yliopiston SPARG-tutkimusryhmän kanssa. Pilotin tavoitteena oli saada lapset, vanhemmat ja päiväkodin henkilöstö mukaan kehittämään toimintaympäristöä, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuksia ymmärtää toisten näkökulmia. Myönteisen tunnistamisen näkökulman lisääminen varhaiskasvatuksessa on paitsi Lapsen oikeuksien sopimuksen myös varhaiskasvatuslain mukaista lasten osallisuuden vahvistamista päiväkotiyhteisössä.
MITEN TOTEUTIMME
Työpajoja yhdessä oivaltaen ja oppien
Pilotissa järjestimme myönteisen tunnistamisen työpajoja, joihin osallistui 150 lasta, 20 vanhempaa ja 80 työntekijää. Jokaisessa päiväkodissa pidimme kolme toiminnallista työpajaa lapsille, kolme työpajaa työntekijöille ja yhden vanhemmille. Lisäksi järjestimme lapset, vanhemmat ja työntekijät yhteen kokoavan kevätjuhlan myönteisen tunnistamisen teemalla.
Lasten pajoissa pidimme leikillisiä tuokioita kolmen pääteeman alla:
1. Mikä lapsille on tärkeää päiväkodissa?
2. Millaisia ratkaisuehdotuksia lapsilla on arjen tilanteisiin erityisesti haastavana koettuihin?
3. Millaisia taitoja ja vahvuuksia ryhmästä löytyy yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla?
Kerroimme lapsille, että haluamme oppia heiltä asioita päiväkodista ja kuunnella heidän ajatuksiaan. Pidimme lapsiin yhteyttä pajojen välissä kuvallisten kirjeiden kera, joissa kerroimme ryhmäkertojen sisällöistä.
Työntekijöiden pajoissa esittelimme myönteistä tunnistamista tutkimuksellisista ja käytännöllisistä näkökulmista. Tämän lisäksi teimme heidän kanssaan erilaisia pienryhmätehtäviä ja harjoituksia.
Vanhempien pajoissa alustimme myönteisen tunnistamisen ajattelutapaa ja syvensimme keskusteluilla ymmärrystä vanhempien näkökulmista.
Kaikille osapuolille yhteisen myönteisen tunnistamisen kevätjuhlassa ohjelmassa oli valokuvauspiste itselle tärkeiden ihmisten kanssa, lupaus kivasta tekemisestä aikuiselta lapselle, mikä meille on tärkeää päiväkodissa -askartelupiste, yhteistaideteos luonnonmateriaaleista, halaushippa sekä toiminnallinen temppurata.
MITÄ OPIMME
Pilotissa nostimme esiin sekä olemassa olevia hyviä käytäntöjä että haasteellisia kohtia myönteisen tunnistamisen kannalta. Opimme, mitkä teot, sanat ja asiat luovat myönteistä tunnistamista lasten, vanhempien ja työntekijöiden näkökulmasta. Samalla tietoisuus, avoimuus ja yhteinen keskustelu lisääntyi. Pilotin myötä syntyi uusia yhteisiä käytäntöjä ja näkökulmia myönteisesti tunnistavaan varhaiskasvatukseen. Merkityksellisimmät opit myönteisesti tunnistavasta varhaiskasvatuksesta tiivistyvät seuraavaan kuvaan:
Tutustumalla ihminen tulee nähdyksi
Tutustumiseen merkitys korostui pilotissa niin lasten, vanhempien kuin työntekijöiden näkökulmista. Työntekijät pitivät tärkeänä omista ennakko-oletuksista tietoiseksi tulemista, kuten paperilta luettujen ennakkotietojen vaikutuksia omaan ajatteluun ja toimintaan. Kehittämisen paikkana nähtiinkin esimerkiksi lapsen tuottama itseään koskevaa tieto ja sen systemaattinen keruu. Työntekijöiden mielestä tutustuminen on vastavuoroinen prosessi, jonka edellytyksenä on lapsen tuntema luottamus ja turvallisuus, mikä vaatii joidenkin kohdalla pidemmän tien. Tutustumista tukee empaattinen ja avoin kiinnostus lapsen kerrontaan, joka johtaa lapsen innostumiseen ja on alku luottamukselliselle suhteelle. Työntekijät kokivat myös tietoisen eteenpäin katsomisen olevan tärkeää.
“Jokainen aamu on uusi alku. Ei muistella eilisiä haasteita vaan otan henkilökohtaiseksi tavoitteeksi saada lapsi hymyilemään joka aamu.”
Vanhemmat toivat esiin uudelleen tutustumisen merkityksen erityisesti lapsen kasvaessa sekä perheen elämänmuutosten tai päiväkodissa tapahtuvien muutosten myötä. Lapsi ei ole enää samanlainen tultuaan esimerkiksi isosisarukseksi. Myös päiväkodin henkilöstön vaihduttua esiin voivat nousta erilaiset puolet lapsesta.
Lapset nostivat esiin kavereihin tutustumisen hankaluuden ja toiveen aikuisen tuesta kavereiden saamisessa: aikuista tarvitaan vahvistamaan lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia kokea olevansa tärkeä osa porukkaa ja löytää oma paikkansa yhteisössä ja kavereiden keskuudessa. Lapset toivat myös esiin monia heille tärkeitä ihmisiä myös perhe- tai sukulaissuhteiden ulkopuolelta. Tutustumisen näkökulmasta onkin tärkeää nähdä lapsi kokonaisena ja osana omaa elämäänsä ja osoittaa kiinnostusta vaikkapa lapsen kertomalle tarinalle naapurin mummosta.
- MITEN NÄKYY PÄIVÄKODIN ARJESSA: Tutustumiseen päätettiin panostaa entistä enemmän. Joissakin yksiköissä päätettiin kokeilla esimerkiksi iltapäivien “leikkitreffejä” eli tilaisuuksia, joihin lapselle tärkeät ihmiset voivat tulla viettämään aikaa lapsen kanssa osana päiväkodin normaalia arkea. Lisäksi nostettiin esiin myös monia hyviä olemassa olevia käytäntöjä, kuten intensiivielokuu, mikä tarkoittaa päiväkotikauden alkaessa panostamista pelkästään yhdessä oloon ja tutustumiseen ilman varsinaisia pedagogisia tavoitteita. Lisäksi mitään palavereja ei pidetä intensiivikuukauden aikana. Lisäksi sovittiin, että tutustumisen helpottamiseksi on ihan hyväksyttävää, että niin lapsi kuin vanhempi voivat ensin kiintyä yhteen päiväkodin aikuiseen ja kääntyä asioissaan aina hänen puoleensa.
Tunnustamalla huomataan sen, mikä on toiselle tärkeää
Lapsille tärkeitä asioita päiväkodissa olivat kaverit, yhdessäolo, huolta pitävät aikuiset, oman kiinnostuksen mukaiset leikit ja lelut sekä uni, lepo, syli ja ruoka. Lasten kerronnassa korostuivat arjen pienten hetkien merkitys kuten sylissä istuminen ja siinä juteltu asia. Lapset kertoivat meille myös sen hetkisiä kuulumisiaan (“me mennään abc:lle syömään”, “mun isi osaa sahata”), joista kiinnostumalla pystyimme kurkistamaan lapsesta itsestään lähtevään kerrontaan hänelle tärkeistä asioista. Myös vertaissuhteiden, kavereiden, sekä joukkoon kuulumisen merkitys tuli esiin lasten yhteenkuuluvuutta korostavissa ilmaisuissa: “me ollaan eskareita”, “me kannatetaan HPK:ta”, ”me tehdään tämä yhdessä koska me ollaan parhaat kaverit forever”.
Myös ammattilaiset ja vanhemmat nostivat esiin arjen pienet hetket ja niissä lapsen huomioimisen ja kiinnostuksen osoittamisen hänen kertomaansa tai tekemäänsä kohtaan. Pienten hetkien lisäksi myös esimerkiksi aamun ja iltapäivän kohtaamiset perheiden ja päiväkodin väen välillä olivat merkittäviä hetkiä luottamuksellisen suhteen rakentumisen kannalta ja vanhemmat toivoivat niihin lisää aikaa.
Lapset osoittautuivat oiviksi ratkaisuehdotusten tekijöiksi päiväkodin arjen erilaisiin ristiriitatilanteisiin. Monissa tilanteissa lapsilta voisikin pyrkiä kysymään lisää ja ihmettelemään uteliaassa sävyssä ääneen asioita, jotka herättävät ensin kummeksuntaa tai ennakkoluuloja. Lapsille ne voivat merkitä jotain aivan muuta kuin aikuinen olettaa. Lasten mukaan ottaminen ei tarkoita vastuun siirtoa aikuisilta lapsille vaan lasten ottamista yhteisön jäseniksi ja heidän aloitteisiinsa tarttumista. Tärkeäksi näkökulmaksi nousi, että lapset nähdään päiväkotiyhteisön jäseninä ja heille tärkeistä asioista ollaan kiinnostuneita sekä yksilöllisestä että yhteisöllisestä näkökulmasta.
- MITEN NÄKYY PÄIVÄKODIN ARJESSA: Aamun kohtaamisiin päätettiin panostaa niin, että jokainen lapsi ja aikuinen otetaan henkilökohtaisesti vastaan huomioimalla juuri kyseinen lapsi vaikkapa hänelle tyypillisellä tervehdyksellä. Vanhempien kanssa jutellaan aamulla halutessa muistakin lapsen kuulumisista kuin siitä, onko lapsi syönyt jo aamupalan. Iltapäivien kohtaamisiin taas pyritään lisäämään ajatustenvaihtoa juuri siitä näkökulmasta, mitä lapselle miten lapsella on päiväkodissa mennyt eikä siitä, mitä hän on tänään päiväkodissa tehnyt.
Tukeminen on lasten erilaisten onnistumisten ja merkitysten tietoista huomioimista
Jokaisen lapsen tulisi saada päiväkodissa tietoista huomiota itselleen merkityksellisissä asioissa. Työntekijät kertoivat myönteisen tunnistamisen olevan lapsen kannustamista, rohkaisua ja onnistumisen sanoittamista. Onnistumisten huomaaminen edellyttää, että tietää kyseiselle lapselle tärkeät asiat sekä sen, mikä lapselle on mahdollisesti haastavaa: ”Pitää nähdä ja tunnistaa, että eri lapsille erilaiset asiat ovat onnistumisia.”
- MITEN NÄKYY PÄIVÄKODIN ARJESSA: Päätetiin panostaa arjen pieniin hetkiin esimerkiksi niin, että aamun vapaan leikin hetkissä aikuiset eivät tule kysymään aikuisten asioita toisiltaan vaan annetaan rauha ryhmän lasten ja aikuisten yhdessä ololle. Huomioidaan erilaiset onnistumiset tietoisesti ja sanotetaan niitä lapselle, vanhemmalle ja työyhteisössä kollegalle.
Lue lisää pilotin toteutuksesta
Myönteisesti tunnistava varhaiskasvatus -kehittämiskokeiluissa totetuttajina ovat mukana: Lempäälän ja Hämeenlinnan varhaiskasvatuksen työntekijät ja esihenkilöt, lapset ja vanhemmat, Arjesta voimaa -hankkeen Katja Mettinen ja Reetta Kalliomeri, Tampereen yliopiston Kirsi Pauliina Kallio ja osallisuuden asiantuntija Elina Stenvall.