Toteutussuunnitelma: Minkä ratkaisun toteutamme ja miten?

Kun ratkaisuidea on löytynyt ja se on todettu toimivaksi lasten kanssa testaamalla, on toteuttamisen vuoro! Kun suunnittelet toteuttamista, huolehdi siitä, että lasten näkökulma ei häviä toteutuksen edetessä. Palaa siis vielä ensimmäisessä vaiheessa määritettyyn kehittämishaasteeseen ja arvioi, mitkä toimiviksi todetuista ratkaisuehdotuksista vastaavat alkuperäiseen ongelmaan alussa määriteltyjen reunaehtojen mukaisesti.

Toteutussuunnitelmassa tulee tarvittavien resurssien lisäksi näkyä, miten lapsen tarpeeseen tai ongelmaan vastataan. On myös tärkeä kirjata ylös ne lapsen oikeudet, joiden toteutumiseen halutaan erityisesti kiinnittää huomiota toteutettavassa palvelussa.

Palvelun kohderyhmään kuuluvat lapset eivät saa unohtua toteutuksen jälkeenkään. Toteutusta suunniteltaessa on hyvä suunnitella myös se, kuinka lapsilta kerätään jatkossa säännöllisesti palautetta. Palautteen keruussa voidaan hyödyntää samoja mittareita, jotka määritettiin jo prosessin alussa. Näiden mittareiden keskiössä tulisi olla lapsi: miten lapset kokevat palvelun käytön ja minkälaisia vaikutuksia he itse kokevat palvelun tuottavan.

Palautteen kerääminen lapsilta: Lasten kokemus osallisuudesta osana palvelun käyttökokemusta

Lasten osallisuuden lisääminen on Pelastakaa Lapset ry:n strateginen tavoite. Osallisuutta pyritään edistämään paitsi lasten arjessa, myös palveluissa, joita Pelastakaa Lapset järjestää. Halusimme kerätä lapsilta entistä systemaattisemmin asiakaspalautetta ja mitata, miten lapset kokevat osallisuutta palveluissamme. Ensimmäinen askel oli tutustua lasten ajatuksiin ja kokemuksiin siitä, mikä tuottaa heille hyvän käyttökokemuksen ja mitä osallisuus heille tarkoittaa osana tätä kokemusta. Jututimme eri palveluiden asiakaslapsia ja -nuoria ja tutustuimme lisäksi tutkimuksiin, joissa lapset ja nuoret kertoivat palveluiden käyttökokemuksistaan. Tästä tiedosta meille piirtyi kokonaiskuva, mistä asioista lapsille ja nuorille syntyy osallisuuden kokemus osana palvelun käyttöä. Meille oli tärkeä tieto myös se, että lasten mielestä osallisuus oli yksi tärkeimmistä palvelun laatua mittaavista tekijöistä.

Tämän ymmärryksen pohjalta määritimme mittarit ja käänsimme ne konkreettiseksi palautekyselyksi:

1. Mitä olet tehnyt toiminnassa X?
2. Mikä on kivaa?
3. Mikä on kurjaa?
4. Mitä haluaisit tehdä toiminnassa X?
5. Pystytkö puhumaan vapaasti ja kertomaan mielipiteesi toiminnassa X?
6. Tunnetko olosi turvalliseksi toiminnassa X?
7. Haluatko käydä toiminnassa X uudestaan?
8. Suosittelisitko toimintaa X kaverillesi?
9. Mitä muuta haluaisit kertoa?

Itse kysymysten lisäksi oli tärkeä miettiä, miten palautetta kerätään, ja valita työkalu, joka istuu lasten ja nuorten tapaan tehdä asioita. Työkaluksi valikoitui digitaalinen tiedonkeruun työkalu, jolla pystymme luomaan hyvin visuaalisia ja vuorovaikutteisia kyselyitä. Mietimme tiedonkeruun prosessin jokaiselle palvelulle ja sitä käyttävälle kohderyhmälle erikseen. Alustavat kokeilut ovat osoittaneet, että palautetta on alkanut kertyä aiempaa enemmän, ja tämän kautta on noussut esiin sellaisia asioita, joita ei kasvokkaisissa tapaamisissa ole noussut. Kaikkein tärkeintä on toki ollut se, että strategisen tavoitteen toteutumista lasten osallisuudesta mitataan nyt lasten oman kokemuksen kautta!