Milloin sosiaalityötä voi tehdä etänä?

Sosiaalihuollon asiakkailla on oikeus henkilökohtaiseen kontaktiin ja sosiaalihuollon toimipisteissä käymiseen ja siksi STM ei pidä hyvänä laajamittaista etätöihin siirtymistä sosiaalihuollossa totesi sosiaalineuvos Elina Pöyhönen STM:n tiedotustilaisuudessa 20.3.2020. Tämä on selvää, mutta selvää on myös se, että monessa tilanteessa etäyhteys on hyvä sosiaalityön väline. Miten siis määritellä, mihin tilanteisiin etäyhteys sosiaalityössä sopii ja mihin ei?

Kun asiakas ja työntekijät ovat toisilleen tuttuja, on keskustelu helpompaa myös etänä. Tutustuminen on usein helpompaa kasvokkain. Nykyisten tuttujen asiakkaiden kanssa siis voisi hyvinkin kokeilla tapaamista etäyhteydellä. Kannattaa kuitenkin huomata, että uusikin asiakas voi toivoa, että ensimmäiset yhteydenotot voisi tehdä etänä. Varsinkin nuoret ovat toivoneet, että heti ei olisi pakko mennä toimistolle, vaan ihan ensimmäisenä voisi jutella nimettömänä. Se madaltaa kynnystä ensimmäisen yhteydenoton tekemiseen. Kun luottamus on jo alkanut muodostua ensin etäyhteydellä, on helpompaa tulla tapaamaan kasvokkain.

Empatia on tärkeä osa sosiaalityötä. On sanottu, että verkossa empatian osoittaminen ja havaitseminen on vaikeampaa kuin kasvokkain. Olemme usein tottuneet osoittamaan empatiaa eleillä ja ilmeillä, mutta etätapaamisissa myötätuntoa pitää sanoittaa. Sosiaalityön ammattilaiset ovat haastavien vuorovaikutustilanteiden erityisammattilaisia ja se osaaminen muokkautuu helposti myös verkkoympäristöön, kunhan osaamistaan on tilaa pohtia hetki.

Sosiaalityössä keskeistä on tilanteen ja palvelutarpeen arvioiminen. Se kuuluu osaksi kaikkea päätöksentekoa ja sisältää merkittävää julkisen vallan käyttöä. Arviointi on useimmiten pitkällä aikavälillä tehtävä prosessi, jolloin siihen voi sisältyä myös etätapaamisia. On kuitenkin syytä suhtautua kriittisesti siihen, että arviointia tehtäisiin vain etänä. Esimerkiksi kiireellistä sijoitusta tai huostaanoton valmistelua ei voi tehdä kokonaan etänä.

Etäyhteyksiin tarvitaan laitteita ja ohjelmistoja. Jos työntekijällä ja/tai asiakkaalla ei ole tietokonetta tai älypuhelinta, sim-korttia, puheaikaa tai tietoturvallista ohjelmistoa, se asettaa rajoituksia etäyhteyksille (mukaanlukien puhelut). Etäyhteyksiin tarvitaan myös halua ja osaamista. Jos työntekijä on epävarma osaamisestaan tai asiakas ei halua olla yhteydessä etänä, niin silloin etätapaaminen on hankalaa.

Ja sitten on tilanteita, jolloin ei voida tavata kasvokkain. Esteenä voi olla asiakkaan aggressiivisuus, tai lähipiiristä joku voi asua ulkomailla tai olla vankilassa, eikä siksi voida tavata kasvokkain. Tai voi olla, että asiakas ei suostu tai pysty tulemaan tapaamiseen. Silloin on hyvä, että voidaan olla yhteydessä etänä.

Yleispätevää linjausta ei voi siis sanoa. Laitteiden, ohjelmistojen ja osaamisen tulee olla kunnossa ja asiakkaalla tulee olla halua etätapaamiseen. Mutta muutoin paras linjaus on ehkä se, mitä eräs sosiaalityöntekijä totesi somessa: “Sosiaalityöntekijänä sen ehkä jotenkin vaan intuitiivisesti tietää ja tunnistaa, milloin on hyvä olla läsnä ja milloin asia hoituu etänä.”