Kyselytutkimuksen tulokset
Sosiaalityöntekijöiden asenteet, osaaminen ja digisosiaalityön nykytila
Suurin osa lasten ja nuorten kanssa työskentelevistä sosiaalialan ammattilaisista on sitä mieltä, että digitaalista mediaa ja teknologiaa tulisi hyödyntää sosiaalityössä ja että sosiaalityötä tulisi tehdä myös digitaalisissa ympäristöissä. Näin ei silti juurikaan tehdä, vaikka moni kokee oman osaamisensa hyväksi. Onko muutos siis vain tekemistä vaille valmis?
Lue lisää ja kurkkaa kyselytutkimuksen koko tulosraportti tekstin lopussa löytyvän linkin takaa!
Halusimme selvittää sosiaalityöntekijöiden asennetta, osaamista ja tekemisen nykytilaa suhteessa digitaaliseen sosiaalityöhön, joten teimme elo-syyskuussa 2018 kyselytutkimuksen yhdessä Aula Research Oy:n kanssa. Kyselyyn vastasi 464 vastaajaa, joista reilu puolet oli sosiaalityöntekijöitä ja loput muita alan ammattilaisia niin, että sosionomit olivat sosiaalityöntekijöiden jälkeen suurin ammattiryhmä. Kyselyn vastausprosentti oli erittäin ilahduttava 23 %, joka kertoo meille siitä, että aihe koetaan tärkeäksi. Suurkiitos kaikille vastaajille!
Vastaajista 78 % työskentelee kunnissa ja loput järjestöissä ja yrityksissä. Tavoittelimme erityisesti lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia. Kuntien työntekijöistä suurin osa työskentelee oppilashuollossa ja lastensuojelussa, mutta myös muilta sektoreilta saimme vastauksia. Järjestöistä ja yrityksistä tavoitetut vastaajat työskentelivät pääasiassa asiakastyössä ja kehittäjinä. Vastaajien ikähaarukka ja työkokemuksen määrän hajonta alalta oli laajaa. Vastaajista löytyy sekä vasta alalle tulleita että konkareita, jopa 20 % vastaajista on työskennellyt alalla yli 20 vuotta. Tarkemmat taustatiedot löytyvät oheisesta tutkimusraportista.
Asenteet
Kysyimme vastaajilta heidän suhtautumisestaan digitaaliseen mediaan ja teknologiaan. Alla olevasta kuvasta voi nähdä, että kirkkaasti suurin osa vastaajista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että sosiaalityön tulee toimia digitaalisissa ympäristöissä ja että digitaalista mediaa ja teknologiaa tulisi hyödyntää sosiaalityössä. Voinee siis turvallisesti sanoa, että digitalisaation mahdollisuuksiin sosiaalityössä uskotaan. Tämä on meille tietenkin mitä iloisin uutinen! Noin puolet vastaajista kuitenkin kokee, että digitaalisen median ja teknologian hyötyä sosiaalityölle on vaikea hahmottaa. Tämäkin on meille hyvä uutinen sikäli, että meidän tekemällemme työlle on tarvetta, emmekä ole täysin väärillä jäljillä.
Lähes 2/3 vastaajista on sitä mieltä, että kohtaaminen ei ole digitaalisessa ympäristössä yhtä aitoa kuin kasvokkain. Meidän väitteemme on, että kohtaamisen laatuun ei suoranaisesti vaikuta valittu vuorovaikutuskanava, vaan se, onko valittu oikea kanava tavoitteen ja asiakkaan kannalta. Olikin meiltä ehkä vähän epäreilua kysyä monimuotoista asiaa näin mustavalkoisesti. Tulos kuitenkin kertoo siitä, mitä sosiaalityössä ajatellaan aidosta kohtaamisesta. Kirjoitimme aiheesta artikkelin THL:n Uudistuva lastensuojelu -julkaisuun ja tavoitteena on, että saisimme avattua kysymyksen monitahoisuutta. Toivommekin, että artikkelin myötä asiasta heräisi keskustelua. Kysyimme henkilökohtaisten asenteiden lisäksi myös työyhteisön suhtautumista. Nämä vastaukset löydät tutkimusraportista.
Meidät yllätti se, että vastaajien ikä tai työkokemuksen määrällä ei ole juurikaan vaikutusta siihen, miten digitaaliseen mediaan ja teknologiaan suhtaudutaan. Tähän asti on ajateltu, että nuoret tuovat alalle mukanaan uusia tuulia, mutta se ei siis välttämättä pidä paikkaansa. Emme voi olettaa, että aika hoitaa digiloikan kuin itsestään. Myöskään sosiaalityön eri sektorien välillä asenteissa ei käytännössä ollut vaihtelua.
Nykytila
Digitaalisen median ja teknologian työkaluja hyödynnetään kunnissa selvästi vähemmän kuin yrityksissä tai järjestöissä. Syitä tähän on varmasti paljon. Kunnissa digitaalista mediaa ja teknologiaa hyödynnetään vähiten palvelutarpeen arvioinnissa ja vammaispalveluissa (tosin tulee huomioida, että vammaispalveluissa työskenteleviä vastaajia oli hyvin vähän). Näitä tuloksia on mielenkiintoista pohtia siitä näkökulmasta, mitä mahdollisuuksia digitalisaatio tarjoaa. Digitaalinen media ja teknologia ovat mahdollisuuksia nimenomaan vuorovaikutuksen tapojen monipuolistumiseen ja tiedon avoimuuteen: palveluista voisi tiedottaa monipuolisesti ja kohdennetusti, asiakastietojärjestelmät voisivat tarjota mahdollisuuden osallisuuteen omissa asioissa ja yhteyttä voisi pitää lapsen ja nuoren toivomalla tavalla. Jos haluat kuulla lisää tästä näkökulmasta, katso Sonjan puheenvuoro Soccan Mikä meininki digitaalisessa sosiaalityössä? -oppimisverkostossa.
Avoimuutta ja vuorovaikutusta toivoisi erityisesti sinne, missä käytetään valtaa eli julkisiin palveluihin. Palvelutarpeen arviointi on se kohta, kun asiakkailla on suurin tarve saada tietoa ja olla vahvasti mukana, kun perheen tilannetta selvitetään. Tarjoammeko tähän riittävästi asiakkaan arkeen sopivia tapoja? Uskomme vahvasti, että sähköiset palvelut voisivat monipuolistaa työkalupakkia. Vammaispalveluiden kohdalla voi kysyä hyödynnetäänkö palveluissa riittävästi erilaisille vammaisryhmille suunnattuja asiointia helpottavia sähköisiä ratkaisuja tai vertaisryhmiä? Voi myös olla, että ne nähdään enemmän järjestöjen tehtävänä.
Työvälineet
Sosiaalityössä puhutaan paljon käytettävissä olevista työvälineistä. Puheissa moni kokee, että työvälineet ovat vanhanaikaiset. Kyselymme vastausten perusteella digitaalisen median ja teknologiaan vaadittavat työvälineet näyttäisivät olevan pääasiassa kunnossa. Lähes kaikilla vastaajilla on matkapuhelin ja lankapuhelimet alkavat olla historiaa. Lisäksi suurimmalla osalla työntekijöistä on käytettävissä kannettava tietokone, vaikka myös pöytäkoneet ovat vielä yllättävän yleisiä. Myös faksi on edelleen käytössä, mutta kunnissakin vain kolmasosalla vastaajista. Mielenkiintoista on se, että esimiehillä on monipuolisemmin digitaalisia mobiilityövälineitä käytössä kuin asiakastyötä tekevillä ammattilaisilla.
Osaaminen ja koulutus
Vastaajista 2/3 kertoo, ettei työyhteisössä ole annettu lainkaan tai juuri lainkaan koulutusta digitaalisen median ja teknologian hyödyntämisestä. Järjestöissä koulutusta on saanut puolet, kunnissa noin kolmasosa. Esitimme avoimen kysymyksen siitä, millaista koulutusta on tarjottu ja millaista vastaajat toivoisivat. Moni kertoi saaneensa koulutusta organisaation käytössä oleviin järjestelmiin. Kiinnitimme kuitenkin huomiota siihen, että 88 % kertoo käyttävänsä työssään asiakastietojärjestelmää, mutta vain noin puolet vastaajista kertoo, että sen käyttämiseen löytyy ohjeet. Onko niin, että omienkin järjestelmien käyttöön liittyvä koulutus on satunnaista vai eikö koulutus perustu yhteisiin ohjeisiin? Vai onko ohjeet olemassa, mutta työntekijät eivät tiedä niistä? Tällöin herää kysymys, voiko organisaatio luottaa, että asiakastietojärjestelmiin syötetään tietoa yhtenäisesti? Se on kuitenkin luotettavan tilastoinnin perusedellytys.
Yleisin toive oli yleistä perehdytystä ja koulutusta digitaalisen median ja teknologian mahdollisuuksista. Lupaamme ottaa tästä kopin ja olemmekin jo tuottaneet materiaalia, kuten Sytykkeitä digisosiaalityöhön -videosarja, jossa esitellään jo käytössä olevia ratkaisuja. Lisäksi paljon toivottiin sosiaalisen median koulutusta ja erityisesti koulutusta siitä, miten lapset ja nuoret käyttävät somea. Suurin osa vastaajista kertoikin heti aluksi, että he haluavat pysyä kartalla lasten ja nuorten maailmasta verkossa. (Tästä kiinnostuneille suosittelemme tutustumista Some ja nuoret 2019 -selvitykseen.)
Yli puolet vastaajista arvioi oman osaamisensa digitaalisen median ja teknologian hyödyntämisessä hyväksi tai jokseenkin hyväksi. Järjestöjen ja yritysten palveluksessa olevat kokevat osaamisensa paremmaksi kuin kuntien työntekijät. Näissä vastauksissa työntekijöiden iällä ja työkokemuksella on vaikutusta. 75 % niistä, joilla on työkokemusta 3-5 vuotta työkokemusta, kokee osaamisensa hyväksi tai jokseenkin hyväksi. 18-35 -vuotiaista vastaajista jopa 82 % kokee osaamisensa hyväksi tai jokseenkin hyväksi. Kummassakaan näistä ryhmistä kukaan ei koe osaamistansa erittäin huonoksi. Osaajia löytyy paljon myös vanhemmista ikäryhmistä ja kokeneemmista työntekijöistä. Digitaalisen median ja teknologian käyttöön suhteutettuna voi todeta, että tässä on hyödyntämätön osaamisresurssi.
Lasten osallisuus
Kyselytutkimuksemme raportista voi lukea tarkemmin, millaisia erilaisia digitaalisen median ja teknologian työkaluja sosiaalialalla on käytössä. Kysyimme erikseen, miten digitalisaation mahdollisuuksia hyödynnetään lasten ja nuorten osallistamisessa. Yleisin vastaus oli, että lapsilta ja nuorilta kerätään palautetta sähköisin välinein. Toiseksi yleisin vastaus kuitenkin oli, että digitaalisia työkaluja ei hyödynnetä osallistamiseen laisinkaan. Kuntien työntekijöistä näin vastasi 40 %, yritysten työntekijöistä 9 % ja järjestöjen työntekijöistä 10 %. Kunnan sisällä hajonta oli varsin isoa, kun palvelutarpeen arvioinnissa työskentelevistä jopa 67 % vastasi näin ja oppilashuollossa 31 %.
Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että vastaajista vain 8 % kertoo, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus tuottaa tietoa omaan prosessiinsa sähköisesti. Tulos ei ole yllättävä, sillä sosiaalihuollon tiedot eivät ole vielä juurikaan sähköisesti edes näkyvillä asiakkaille. Se on muuttumassa, sillä vuonna 2018 jo joidenkin kuntien tiedot on siirretty OmaKantaan. Ei siis ole ihme, että lapsilla ja nuorilla ei ole myöskään mahdollisuutta olla itse tuottamassa tietoa sähköisesti. Teknisesti sellainen mahdollisuus on kuitenkin täysin nykypäivää, joten heitän pallon asiakastietojärjestelmien kehittäjille ja tilaajille. Suosittelemme myös lukemaan mitä työpajoihimme osallistuneet asiakkaat toivovat asiakastietojärjestelmiltä.
Ilahduttavaa oli se, että lastensuojelun avohuollossa työskentelevistä 45 % ja sijaishuollossa työskentelevistä 43 % kertoi tarjoavansa lapsille ja nuorille sähköisen tavan olla yhteydessä omaan sosiaalityöntekijään. Olisi mielenkiintoista selvittää, mitä nämä sähköiset ratkaisut ovat.
Syksyllä 2018 puhuttiin paljon lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten kuulemisesta ja heidän osallisuudesta omiin asioihinsa. Lastensuojelun kokemusasiantuntijat ovat kertoneet, että lapsille ja nuorille on usein epäselvää, mitkä erilaisten päätösten perustelut ovat tai kuka heidän oma sosiaalityöntekijänsä on. Tämän kyselytutkimuksen tulosten perusteella voi sanoa, että sähköisten työkalujen hyödyntäminen tiedon avaamisessa on yksi vielä hyödyntämätön keino tilanteen korjaamiseen.
Johtaminen
Yli puolet vastaajista ei osaa sanoa, onko heidän omalla organisaatiollaan sosiaalityön digitalisaatiota ohjaavia strategioita tai suunnitelmia. Neljäsosa osaa kertoa, ettei sellaisia ole. Sosiaalityön omia digitalisaatiostrategioita ei selvästikään ole, mutta vain 15 % kertoo, että organisaatiolta löytyy yhteinen digitalisaatiota ohjaava strategia. Myös esimiehistä kolmasosa ei osaa sanoa, onko strategioita tai suunnitelmia olemassa ja kolmasosa kertoo, ettei niitä ole.
Näiden vastausten perusteella uskallamme väittää, ettei sosiaalityön digitalisaatiota johdeta. Tämä tarkoittaa, ettei digitalisaatiota ole tapahtumassa, sillä se ei tapahdu itsestään, vaan edellyttää johtamista. Julkisen hallinnon digitalisaatio oli kuitenkin yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista ja sähköisten palveluiden kehittäminen on ollut myös yksi Lapsiperheiden palveluiden muutosohjelman tavoitteista. Onko sosiaalityö jäänyt näiltä rattailta sivuun?
Yhtäkään sosiaalityön johtajaa emme tästä kuitenkaan tohdi syyllistää, sillä kehittämisen paine on valtava. Digitalisaatio voisi kuitenkin helpottaa myös muuta kehittämisen painetta tuomalla tekemiseen lisää työkaluja. Tarvitsemme selvästi lisää ymmärrystä digitalisaation mahdollisuuksista, jotta toimeen voidaan tarttua.