Marraskuun manifesti:
Lastensuojelun sosiaalityöllä on edessä hieno tulevaisuus

Latinankielisestä sanasta manifestum johdettu sana manifesti viittaa julkiseen julistukseen, joka tässä tapauksessa käsittelee lastensuojelun sosiaalityötä. Lastensuojelun sosiaalityön sisältöjä tulee miettiä juuri, koska kansallinen lapsistrategia on valmistumassa parlamentaarisen komiteatyön osalta ja sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisen lakipaketti on menossa eduskuntaan.

Palvelujen digitalisoiminen on tärkeää, mutta se ei itsessään riitä

Lastensuojelun sosiaalityön kriisistä on puhuttu ainakin 30 vuotta. Puheenparsi lasten huonosta kohtelusta ja suoranaisesta heitteillejätöstä, resurssipulasta ja sosiaalityön keinojen riittämättömyydestä on tullut tutuksi. Kun katsomme sitä, miten lasten hyvinvointi ja lapsen oikeuksia koskevat asiakokonaisuudet ovat olleet esillä poliittisella agendalla (esimerkiksi hallitusohjelmassa ja ministeriöiden toimintasuunnitelmissa), voi vaan hämmästellä sitä, että samoja kehitystavoitteita (esimerkiksi lapsivaikutusten arviointi osana säädösvalmistelua) toistetaan hallituksesta ja vuosikymmenestä toiseen ilman näkyviä tuloksia. Kansainvälisessä julkisen politiikan tutkimuskirjallisuudessa tätä ilmiötä kutsutaan institutionaaliseksi muistinmenetykseksi: valmistelu on tempoilevaa, uudistuksia käynnistetään aiempaa työtä hyödyntämättä, ja niin edelleen. Toivottavasti tulossa oleva kansallinen lapsistrategia, jonka perusta on YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa, rakentaa pohjaa entistä lapsimyönteisemmän Suomen rakentamisessa ja tuo johdonmukaisuutta ja pitkäkestoisuutta lasten asioiden parempaan hoitamiseen ja suojeluun.

Lastensuojelun sosiaalityön kriisistä on puhuttu ainakin 30 vuotta.

Kuluneen vuoden aikana on edistetty sosiaalityössä – niin kuin monien muiden hyvinvointipalvelujen – palvelujen digitalisointia, luotu uusia palvelukonsepteja, rakennettu uusia välittömän avunsaannin kanavia, ja kaikki tämä on ollut hyvää kehitystä. Poikkeukselliset ajat vaativat myös verkon välityksellä annettavia palveluja. Digitaalisuus on tuonut sosiaalityöhön uudella tavalla reaaliaikaisuuden, mikä on tarkoittanut muun muassa sitä, että sosiaalityön asiakkaat ovat paremmin perillä asioidensa käsittelyn etenemisestä.

Huonot uutiset tulevat tässä: pelkkä sosiaalityön palvelujen digitalisoiminen ei ole koko totuus.

Huonot uutiset tulevat tässä: pelkkä sosiaalityön palvelujen digitalisoiminen ei ole koko totuus. Monen muunkin asian tulee muuttua. Muutostarve koskee sosiaalityön lähtökohtia, sekä tavoitteita että auttamisen logiikkaa. Oletettavaa myös on, että tulevina vuosina lastensuojelun sosiaalityö mullistuu vielä paljon enemmän. Tästä pitävät huolen erilaiset tekoälysovellukset, koneoppiminen ja Internetiin kytketyt älykkäät laitteet.

Palvelujen digitaalisuus nostaa esille kysymyksen asiakkaiden tietoihin liittyvästä tietoturvasta. Ajankohtainen Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurto ja siihen liittyvä kiristäminen on tehnyt tiettäväksi, että tietoyhteiskuntaan kuuluu ikävä kyllä myös häikäilemätön kyberrikollisuus. Digitalisoituvassa sosiaalityössä yksi aivan olennainen kysymys on, että asiakkaat pystyvät luottamaan digitaalisiin palveluihin ja siihen, että heidän luottamukselliset tiedot pysyvät salassa.

Systeemisen muutoksen mahdollisuus

Viime aikoina on julkaistu rohkaisevia esimerkkejä lastensuojelun sosiaalityön systeemisestä muuttamisesta. Brittiläinen Centre for Public Impact (CPI) julkaisi hiljattain mielenkiintoisen raportin, jossa pohdittiin lastensuojelun sosiaalityön nykyisiä ongelmia (työ koetaan liian byrokraattiseksi, johtaminen huonoksi ja tilivelvollisuus olemattomaksi) ja ratkaisumahdollisuuksia. Uusina mahdollisuuksina raportissa nähtiin se, että palvelujen käyttäjät mielletään asiakkaana olemisen sijasta kumppaneiksi, työn painopiste siirretään perheiden kanssa työskentelyyn, ihmisten välisten vuorovaikutussuhteiden toimivuuteen panostetaan aivan uudella tavalla ja lasten ja perheiden pärjäävyyttä tuetaan kaikin mahdollisin keinoin.

Brittiläinen esimerkki ei ole järin uniikki lastensuojelun innovaatiokentässä. Samanlaisesta systeemisestä muutostyöstä on olemassa ituja myös Suomessa. Edellisen hallituksen aikana LAPE-ohjelman puitteissa mallinnettiin kotimaan oloihin sopivaa sosiaalityön tiimityön mallia, jonka esikuvana toimi Lontoon Hackneyn kaupunginosassa muotoiltu tiimityön malli, jolla haluttiin ratkaista vakavia lastensuojelun ongelmia.

Kokonaisvaltainen systeeminen muutos tarkoittaa tiimityön lisäämisen ohella paljon muutakin.

Muuallakin on asiaa pohdittu. Esimerkiksi Alankomaissa perheiden kanssa tehtävään työhön on panostettu olennaisesti uudella tavalla jo pitkään, mistä on ollut seurauksena työn parempi vaikuttavuus ja kiinnostavaa kyllä, myös julkisten palvelujen resurssien riittävyys. Amsterdamin kaupungin nuorisotoimi on tällaisella toimintatavalla saanut viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana merkittäviä kansallisia ja eurooppalaisia laatupalkintoja.

Kokonaisvaltainen systeeminen muutos tarkoittaa tiimityön lisäämisen ohella paljon muutakin. Se tarkoittaa ennen muuta sektori- ja hallintorajat ylittävää tilannetietoisuutta, strategista ajattelutapaa ja resurssien uudelleen kohdentamista.

Tarve systeemiselle muutokselle ihmistyössä

Tarve systeemiselle muutokselle nousee kahdesta lähteestä – yhtäältä hyvinvointivaltioajattelun kriisistä ja toisaalta palvelujen käyttäjien roolin (asiakkaasta kumppaniksi) muutoksesta. Hyvinvointiin liittyvä ajattelutapa on pitkälti vanhentunut mitä pidemmäksi vuosituhannen vaihteesta olemme menneet. Nykyiset hyvinvointihaasteet ovat koko lailla toisenlaisia kuin ne, joiden varassa hyvinvointivaltiota alettiin 50-60 vuotta sitten rakentaa. Käsillämme on inhimillisen huolenpidon kriisi, joka ei rajaudu pelkästään lapsiin, vaan myös ikäihmisiin. Hyvinvointivaltiomme ei ole toistaiseksi onnistunut elintason noususta ja kulutusmahdollisuuksien kasvusta huolimatta onnistunut poistamaan köyhyyttä eikä myöskään yhteiskunnallinen yhdenvertaisuus ole vielä toteutunut.

Sosiaalityössä tulisi ajatella uudelleen se, miten palvelujen käyttäjästä ajatellaan.

Sosiaalityössä tulisi ajatella uudelleen se, miten palvelujen käyttäjästä ajatellaan, ja sen jälkeen edetä uudelleenorganisoitumiseen pitäen mielessä se, kenelle työn tavoitteiden näkökulmasta ollaan tilivelvollisia. Lähtökohdaksi tällaisessa pohdinnassa voisi ottaa ajatuksen, että ihmiset haluavat elää omillaan mahdollisimman kauan, ihmisiin voi pääsääntöisesti luottaa, ihmiset haluavat kohentaa elämänlaatuaan ja pärjätä elämässä ja ihmiset kaipaavat vuorovaikutusta. Näin ollen voisi ajatella, että sosiaalityöllä on merkittävä rooli palvelujärjestelmän ja palvelujen käyttäjien välimaastossa ja vielä niin, että sosiaalityötä koskeva tilivelvollisuus kohdistuu sekä palvelujen käyttäjiin että palvelujärjestelmän kokonaisuuteen. Sosiaalityöntekijät ovat siis työnsä tuloksista vastuussa myös asiakkaille.

Sosiaalityön metataitojen kehittäminen on yksi tapa päästä eteenpäin uudistamisen tiellä

Sosiaalityössä uudistuminen kohti systeemisen muutoksen kehää lähtee liikkeelle metataitojen harjaannuttamisesta. Metataidoilla viitataan tässä sellaisiin geneerisiin taitoihin, joita sosiaalityössä tulee olla, kun toimitaan erilaisissa sosiaalityön konteksteissa ja yhteistoimintaverkostoissa. Sosiaalityössä metataidot voisivat esimerkiksi liittyä kriittiseen ajatteluun, oppimaan oppimiseen, dialogisuuteen, kumppanuuteen, asiakasymmärrykseen, empatiaan, inhimillisyyden arvonluomiseen, vuorovaikutukseen, digitaalisuuteen ja kohtaamiseen.

Lastensuojelun sosiaalityön uuden paradigman keskeisiä tavoitteita ovat:
1. Intensiivinen työtapa perheiden kanssa ja perheiden pärjäävyyden kokonaisvaltainen tukeminen.
2. Paikallisten ja alueellisten toimijaverkkojen mobilisointi yhteisövaikuttavuuden idean mukaisesti.
3. Lisääntynyt sektori- ja professiorajat ylittävä yhteistyö.
4. Sosiaalityön metataitojen vahvistaminen.
5. Digitaalisten palvelukanavien hyödyntäminen ja asiakkaiden luottamuksellisten tietojen tietoturvasta huolehtiminen.
6. Tekoälyn, oppivien tietoverkkojen ja koneoppimisen valjastaminen sosiaalityön arkipäiväisiksi työmenetelmiksi.
7. Sosiaalityön ammattiin tähtäävän koulutuksen uudistaminen.

Lastensuojelun sosiaalityöllä on hieno tulevaisuus, jos ja vain jos niin haluamme.

Petri Virtanen
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön toimitusjohtaja
Vaasan yliopiston hallintotieteen professori

Taustakirjallisuutta:

Aaltio E, Isokuortti N (2019) Systeemisen lastensuojelun toimintamalli. Valtakunnallinen arviointi. Raportteja 3. Helsinki, THL.
CPI (2020). A blueprint for children’s social care unlocking the potential of social work.

Cottam H. (2018). Radical Help. How we can remake the relationships between us and revolutionise the welfare state. London, Virago.

Stark A, Head B (2019) Institutional amnesia and public policy. Journal of European Public Policy 26(10): 1521-153.

Virtanen P, Tammeaid M 2020. Public leadership meta-skills. In: Farazmand A. (ed.), the Global Encyclopedia of Public Administration, Public Policy and Governance. Springer. Hyväksytty julkaistavaksi.

Virtanen P, Ristikari T, Niemelä M (2020) Partnership and backbone organizations as enablers of children´s wellbeing: a systematic review. In Leal de Filho W et al. (eds.) Encyclopedia of the UN Sustainable Development Goals, Partnership for the Goals. Cham, Springer. 

Virtanen P, Stenvall J, Kinder T, Hatem O (2018). Do accountabilities change when public organisations transform to service systems: A new conceptual approach. Financial Accountability & Management 34(2): 166-180.